Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Teja nousi, meni poikien luo, otti tyynyltä kultaisen otsakoristuksen ja viheriäisen viiniköynnöksen sanoen: "Minä tarjoan sinulle morsiusseppelen ja kruunun, Matasunta, ja kutsun sinut häihin ja kruunaukseen kantotuoli odottaa." Arahad tarttui miekkaansa. "Kuka sinut lähettää", kysyi Matasunta sykkivin sydämin, mutta käsi yhä tikarin kahvassa. "Kuka muu kuin Vitiges, goottien kuningas."
Rattaiden eteen oli valjastettu kolme nopeata belgialaista hevosta. "Meidän täytyy kiiruhtaa, ruhtinatar", kuiskasi Dolios nostaen hänet pehmeille patjoille. "Kantotuoli on liian hidaskulkuinen paetessasi vihollisiasi. "Hiljaa ja nopeasti, ettei kukaan huomaa meitä." Amalasunta katsahti vielä kerran ympärilleen. Dolios avasi puutarhan portin ja ajoi vaunut siitä ulos.
"Se on eräs Kleopatran koristeista", sanoi keisarinna välinpitämättömästi. "Juutalainen on valalla vakuuttanut helmien sukupuun oikeaksi." "Mutta sinä viivyttelet kovin kauan", huomautti Antonina. "Justinianuksen kultainen kantotuoli oli jo odottamassa, kun tulin tänne." "Niin, hallitsijatar", huudahti eräs nuori orjatar peloissaan, "aurinkokellon luona seisova orja huusi jo neljännen hetken.
"Haa, pyhän Yrjön kautta", hän huudahti, "meidän täytyy kokea pitää tätä pakanalaumaa kurissa!" Mutta Edith, jonka kantotuoli oli ihan lähellä, pisti päänsä ulos ja sanoi, pitäen yhtä nuolta kädessään: "Richard kuningas, älkää hätikö! Kas, nämä nuolet ovat terättömiä".
"Hän on haavoitettu, kentiesi kuollut," vastasi Kristian; "antakaa pian meille autuaan äitirouvanne kantotuoli; se on ison salin vieraskammarissa; minun onneton nuori herrani makaa erään talonpojan tuvassa, puoli peninkulmaa tästä. Vaunun tärinä on avannut hänen haavansa ja hänestä vuotaa kovasti verta. Kiiruhtakaamme siis!"
»Eikö mitä», virkkoi ääni, jonka kuullessaan molemmat rakastuneet säpsähtivät, he tunsivat äänen hyvin. »Minä aijon Markus Polybiuksen huvilaan. Palaan pian. Olen Arbakes, egyptiläinen.» Vahdin epäilyt hälvenivät, portti avattiin, ja kantotuoli kulki rakastuneitten rattaitten ohi. »Arbakes, tähän aikaan tuskinpa vielä tervekään. Mihinkä ja minkätähden hän lienee matkalla?» Glaukus sanoi.
Jo kantotuoli katosi leveitten, katolta vievien portaitten ovesta, ja Athenalainen Thaïs huokasi hiljaa ja ajatteli itsekseen: "Jospa sinäkin kerran saisit tuollaisessa monivärisenä kimaltelevassa somassa näkinkengässä liidellä niinkuin jumalatar halki ilmojen, kauniitten nuorukaisten kantamana, ympärilläsi kuullen pelkkää ylistystä ja riemua!
Kantotuoli toimitettiin tuota pikaa, ja heikko ruhtinas kannettiin, kesken kauhistunutta hoviväkeään, riemusaatossa ulos kaduille, jossa Espanjalaiset vahtimiehet toinen toisensa perästä yhtyivät rohkeihin ritareihin, jotka täten olivat vanginneet ja nyt veivät mukanaan Mexikon mahtavan keisarin keskellä hänen omaa pääkaupunkiansa.
Palatinuksella oli lapsen kohtalo sentään jo määrätty. Caesarittaren kantotuoli oli tuskin kadonnut Suuren Portin taakse, kun huoneeseen, jossa pieni Rufius nukkui, astui kaksi Caesarin vapautettua. Toinen heistä karkasi paikalla Silvian kimppuun ja tukki hänen suunsa, toinen koppasi kouraansa pienen, vaskisen sfinksin kuvan ja tappoi hänet ensi lyömällä. Sitten he likenivät Rufiusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät