Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Klodius laskeskeli, silmiään auringon polttavilta säteiltä varjoten, kuluneen viikon pelihäviöitään; ja nojaten käteensä ja välittämättä auringosta se on hänen kansansa suojelusjumala Glaukus antoi katseensa harhailla laajoilla tasangoilla, tuntien suonientäyteistä runollista viehkeyttä, iloa ja lempeä ja lienee kadehtinut sitä tuulenleyhkää, joka oli nostanut siipensä lentääkseen Kreikan rantamille.
Rohkeudellaan ja uljaalla toimellansa oli hän saanut kansansa, Makololot, kohotetuksi suureen mahtavuuteen, ja taisi vastustaa tuota sotaisaa ja voimakasta kafferilaista Matebele-heimokuntaa, jota suuresti peljätty Mosilikatse hallitsi.
Kansan ylin kerros, se kerros, jossa kerätty henkinen rikkaus herää toimivaksi, jossa unhotukseen vaipuneiden sukupolvien ja nykyisen näkymättömissä työskentelevän kansapohjan yhteinen henkinen ja aineellinen voimasäästö kuin polttopisteessään sykähtelee ja kukoistaa puhjeten voiman kukkurassaan itsenäisiksi hengen teoiksikin, kuuluu yhtä kiinteästi ja välittömästi kansaan kuin mikä salaisin, pohjaisin solu hyvänsä kansaelimistössä; on voimassaan kansansa voimaa, teoissaan kansansa tekoja, loistossaan kansansa loistoa, kukoistuksessaan kansansa kukoistusta.
Olikin sitä sana-lähdettä etsiessään päässyt aina kirkiisien kuiville aroille. Mutta siellä oli järki sammunut puoleksi vuodeksi auringonpistosta, ennenkun hän kansansa sanatyössä ehti nuo sanan eloa antavat juuret kansansa yhteiseen sanakekoon kantaa.
Loppupäätökseksi jää vaan elämän mitättömyys. "Faust on epätoivon tuskallinen huuto elämän tyhjyydestä." Göthe on siis esittänyt ongelman, ratkaisematta sitä. Vanhoilla päivillään liitti Göthe Faustiin toisen osan, joka on täynnä hämäriä allegorioja ja on vaikea ymmärtää. Siinä Faust vihdoin tyytyväisenä kuolee, kun tietää edistäneensä kansansa onnea.
Pian saatiin tietää että he tulivat lähettiläinä Zampoalan kazikin luota. Tämä tahtoi, ilmoittivat he, tehdä ystävyyden-liittoa vieraiden kanssa, joiden urostöistä Tabaskossa hän oli saanut kuulla ja joista hän toivoi saavansa auttajia, vapahtajia Aztekien ikeestä, jota hänen kansansa kantoi. Sentähden kutsuivat lähettiläät vieraita ystävällisesti Zampoalaan Totonakialaisten maassa.
Uskonto, urhollisuus ja nero innostuttivat kilvan Alroy'n aseita, mutta epäilemättä autti häntä suuresti hänen kummallisen ja kaikkialle hajonneen kansansa vanha samantunteisuus, joka aina toimitti hänelle varhaisia tietoja kaikista vihollisen liikunnoista.
Lammikon sileä pinta oli kuvastimena, johon hän silmäili sanomattomalla tyytyväisyydellä, asetellen ruumistaan mukaviin asentoihin, ja silminnähtävästi suuresti mielissään loistavasta peilikuvasta, jonka vesi heijasti; sillä ystäväni oli leikkari, oikea naisten-hempukka kansansa keskuudessa.
Silloin ovat katkenneet juuret versoavat uudelleen, ehtyneet suonet elpyvät uuteen eloon ja Suomen kansalla on taas oleva oma, kansallisesti läheinen ja lämmin, sivistyksellisesti herkkä ja kypsä, elämänuskoinen ja uhrautuvaan työhön altis sivistyneistönsä, jolla on juuret ja elämän lähde kansassansa ja joka heloittaa kansansa jaloimpain pyrkimysten, sisimpäin harrastusten kukkana, kansansa kypsien tekojen julkisena suorittajana.
Jussin kasvot muuttuivat palttinan vaaleoiksi kuultuansa Ollin kertomuksen. Hän vastasi nähtävästi hämmästyneenä: "En ole nähnyt mitään ratsastajaa". "Noo, oletko valmis Jussi?" kysyi Olli. "Jos epäilet kertomustani, niin armoa, Olli!" "Kansansa petturille ei ole armoa", vastasi Olli juhlallisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät