Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Enkö jo sanonut äiti, Sanonut saoinki kerroin: Hanki tänne tyttö toinen Kutojaksi, keträäjäksi; Jo olen kyllin keträellyt, Kyllin kankaita kuellut, Kyllin pessyt pöytiäsi, Kyllin laassut lattioita, Kyllin kuullut äitiäni, En kyllin anoppiani, Kyllin heiniä haraillut, Kyllin laitellut lapoja, Kyllin kukkia keräillyt, Seppeleiksi selvitellyt.
Vuoden olivat Bani ja Simrit asuneet kaupungissa, joka oli tunnin matkan päässä Jerusalemista ja Bani oli kansansa päämiehiä. Ja Simrit oli istunut kammiossaan ja kehrännyt ja kutonut kallis-arvoisia kankaita, mutta nyt istui hän melkein koko päivän vaan lapsensa luona ja iloitsi sen kauneudesta. "Bani, oi herrani," sanoi hän usein miehellensä, "paljon hyvää on Herra mulle antanut.
Arras'in tapeeteja, Damaskon pukuja, samettia, kulta- ja silkki-vaatteita, Itämaiden kalliita kankaita, pitsiä ja karrikoita jaettiin vaan kyynärittäin, ei enemmin eikä vähemmin kuin karkeata, valkaisematonta palttinaa. Kalliita kiviä ja timantteja sitä vastaan poljettiin jalkojen alle ja heitettiin lokaan.
Ennemmin hän ei tyytyisi, ennenkuin hän saisi Ali Baban hengiltä. Hän hautoi siis uutta tuumaa päässänsä. Hän päätti asettua kaupunkiin ja odottaa sopivaa tilaisuutta. Sitä varten hän vuokrasi itselleen puodin keskikaupungilla, vei sinne luolasta kauniita kankaita ja mattoja ja alkoi harjoittaa kauppaa.
Suolaselän eteläpuolella, Kemi-joen laaksossa, on tuntureita jo harvemmassa, kummuilla kasvaa metsää, ja niiden väliset maat ovat enimmäkseen kankaita ja upottavia nevoja. Näissä äärettömän laajoissa salomaissa ovat virrat melkein yksinomaisina kulkuteinä. Koskipaikoissa, joita on lukuisasti, sauvotaan veneet ylös tai alaspäin, aina matkan päämäärän mukaan.
Se on hävytöntä, että kaksi mökin mullikkaa syöpi vatsansa täyteen yksiltä jalkainsa sijoilta, kun koko kartanon karjan täytyy kuloja kankaita kaluta! kiivasteli härkä. Ei saa tulla vieraaseen niittyyn, varoittivat mökin lehmät, kun näkivät härän kyömistävän kaulaansa. Ettekö näe, että siinä on aita? Takamailla ei saa olla mitään aitoja: laitumet täällä ovat kaikille yhteiset, sanoi kellokas.
Kuka tuntenut tuoreen lumen tuoksahtavan, kuka nähnyt metsäpolun sillä tavoin kankaita kierrättelevän kuin hän? Kenelle on kuiva puu korvessa niin kauniisti helähtänyt, kenelle ollut niin »tervetullut talvinen pimeä», kenelle kettu ja jänis jättäneet niin runolliset jäljet juostessaan? Ei kenellekään Suomen runoilijain seassa.
Muutamasta paikasta erkani somannäköinen metsäpolku, ja minä poikkesin sitä umpimähkään kulkemaan, tietämättä, minne se veisi. Se kulki soita, kankaita ja korpia. Kerran tuli joki eteen ja toisen kerran järvi. Toisen poikki kahlasin, toisen yli kuljin venheellä, jonka löysin rannalta. Eksyinkin minä kerran ja makasin metsässä yötä, mutta löysin taas tieni ja kuljin ja kuljin.
Jos hän osti orjia kauniimpia, hajuvesiä komeimpia, tupakkia erinomaisinta, kankaita harvinaisimpia, se aina oli jonkun pashan tahi jonkun muukalaisen kauppiaan varalle.
Kuningas oli ensin vastustavinaan, mutta myöntyi heti nähtyään nuo kauniit lahjat. Kun hän näki Stanleyn näin julkisesti näyttelevän noita komeita kankaita, vapisi hän ja käski hänen heti käärimään ne kokoon. Hän lupasi illalla käydä Stanleyn luona ja tehdä hänen hyväkseen minkä voi.
Päivän Sana
Muut Etsivät