Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Mutta lähtevä toveri laiturilla käänsi miellyttävät kasvonsa ylös kapteeniin, ja, pannen leikillisesti kätensä sydämmelle, sanoi kuuluvalla äänellä: Herra kapteeni, te tiedätte, että minä olen tuomittu lähtemään, säälikää maanpakolaista. Ainoastaan muutama minuutti! Kapteeni naurahti ja kumartui taas kaidepuita vastaan. Mutta laivamiehet kärsimättöminä rupesivat vetämään lautoja sisälle.
Eileinen kamppaelu: ne taistelut, jotka on kuvattu Iliaan lauluissa XI-XVIII, ks. XIX 141, Sel. Etutankoja: tällä tarkoitetaan sotarattaiden kaidepuita. Il. VII 468, 469, Sel. Lykāonin myömisestä kerrotaan myös Iliaan XXIII laulussa, 745-747, vrt. Sel. Lykā´ōn tässä vetoaa siihen, että Akhilléus, suomalla hänelle leipää lietensä ääressä, oli muka myöntänyt hänelle turvanhakijan pyhät oikeudet.
Numidit likenivät rivien kaidepuita ja kiinnittivät nuolet jousiin sekä rupesivat ampumaan keskelle petojen laumaa. Näytelmä oli todella uusi. Miehet taivuttivat sorjia, mustia vartalojaan taaksepäin, jännittivät jousensa ja ampuivat ampumistaan. Jänteiden pauke ja siivekkäiden nuolien suhina säesti petojen kiljuntaa ja katselijoiden hämmästyneitä huudahduksia.
Ja kapteeni, sen sijaan että olisi suuttunut ja käskenyt vetää laudat sisään, tähysteli vaan lainkaan hätäilemättä alas korkealta komantosillalta, sääret hajalla, kumartuneena käsiensä varaan matalia kaidepuita vastaan. Vihdoin hän kuitenkin oikasihe ja katsoi kultaketjuista, raskasta kelloaan. Hyvät herrat, aika on lähteä.
Mutta päävoima, ylipäällikkönsä käskyä totellen, painui takasin puistojen metsikköihin. Puoliyön aikaan kapteeni tuli ulos majastaan, ja silloin hän näki Hinkin seisovan yksinänsä leuka ja kädet portaiden kaidepuita vasten nojautuneina. Hinkki oli tullut kapteenin leiriä katsomaan. Tule Hinkki minun kanssani, sanoi kapteeni. Onko sinulla tulta?
Ei kaidepuita, ei mitään, mikä olisi voinut heitä varoittaa tai estää tekemästä kauhean kuperkeikan. Sade pieksi yhä ikkunoita, pimeys käytävässä tuli täydelliseksi, niin että heidän täytyi kulkea umpimähkään eivätkä nähneet muutamia kyynäriäkään eteensä. Askel vielä, ja he olisivat vaipuneet syvyyteen. Se oli oikein ihme, että kassanhoitaja oli aavistanut tämän ammottavan kuilun olemassa oloa.
Mitä verannalla oli ihmisiä kaikki hyökkäsivät ulommaisia kaidepuita kohden, kurottautuen toinen toisensa selän takaa. Ja Edvardin nimi lensi suusta suuhun tappion huokasevana kuiskauksena, niinkuin jännitetty jousi saamatta ampua olisi vireestä päästetty.
Yhtäkkiä hän otti tämän kapineen ei hän nyt enää muistanut mikä kapine se oikein oli, vaan ainoastaan, että se oli hyvin rakas hänelle, otti sen taskustaan, pysähtyi ja nojautui kaidepuita vasten katsellen alas veteen, joka oli korkeimmillaan ja siinä kohden sylen syvyinen. Hän otti tuon esineen peukalon ja etusormen väliin ja piteli sitä ulkopuolella kaidepuita veden yläpuolella.
Päivän Sana
Muut Etsivät