Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
On sillä näköä, jos on kokoakin... Vie se Punista voiton. Sen minä tahtoisin nähdä!... Vai voiton Punista? sellainen markkinakoni! Kunpa ei vaan olisi pattia koivessa! Markkinakoniko?... Ei niinkään! Tulkaa katsomaan, tulkaa katsomaan niin saatte nähdä. Mennään vaan! En välitä hänen hevosistaan. Toimita sinä sillä aikaa kahvit!
Kunpa Kustaava nyt olisi saanut Kertun luoksensa tänä heidän elämänsä ehkä onnellisimpana päivänä! Siellä ne kahvit vasta olisi keitetty! Ja he olisivat istuneet ja puhuneet Hanneksesta kolme päivää ja kolme yötä.
Lähde sinä, Jaako, vaan tuonne salin puolelle... Tuon tästä heti kahvit. Etkö sinäkin, Johanna, tule sinne juttuamaan? Mitä vielä! E-en minä ... en nyt... Pyytämistä tuo nyt vielä kannattaa! Mitä hänestä ... saman tekevää, onko siellä tai täällä... Ei häneltä kuitenkaan saa sanaa suusta. Jo minä kaadan kahvit. Etkö sinä Johanna sentään tule? En minä... Anna hänen olla!... Ei maksa vaivaa!
Kun kahvit oli juotu, niin asioitsija otti oikein vakavan muodon ja lausui painokkaasti: »Sen minä sanon tässä, vaikka en Kentän isännälle sanonut, kun ymmärrän sen niin ankaran maahenkiseksi, että se on melkein hölmö eikä osaa mitään laskea, joka nyt ajattelee maanviljelystä, kun tiloista maksetaan tällaisia hintoja, kuin mekin maksamme.
Ja Mattia piti Liisa niin hyvänä, että keitti kahvit, lämmitti saunan, vaikka oli eilenkin lämmittänyt, toi voita pöytään iltaista syödessä ja piti puhetta rautatiestä ja antoi Matin kertoa.
Saavat herrat nyt soittaa ja vaikka tanssiakin, ei ole enää kuolevaisista vastusta. Mutta ei kukaan keksinyt yhtään sukkeluutta vastaukseksi tuohon lupaan, joka nyt tiesi mistä syystä melkein soimaukselta tuntui. Eikä ollut heillä matamin poistuttuakaan toisilleen mitään sanomista. Kahvit särvittiin äänettömyydessä ja tavallista varemmin nousivat miehet lähteäkseen taas kukin huoneeseensa.
Ja kotiin tultuaan Kinturi pyyhkäsi Putteansa vähän oljilla, loi lannan, lykkäsi reen vajaan, ja meni tupaan. Perhe oli jo illastanut. Hän asetti loukun pöydälle, antoi kahvit, vehnäset ja sokerit vaimollensa, Marille, ja istui sanaakaan sanomatta syömään perunoita. Mari katsahteli häneen kysyvästi, mutta ei mitään kysynyt, sillä näki selvästi, että mies oli nyt vaikenemisen päällä.
Ja Liisako-typykkä se on mukanasi? Ja äiti antoi miehelle kättä ja käski tuvan perälle. Isä oli poissa kunnan asioilla. Sitten äiti sanoi Leenalle, että laittaisi kahvit tulelle ja veisi kamariin, jonne he kyllä kohta tulisivat, jahka vain tästä kirnuamasta pääsisi. Iska alkoi emännän kanssa puhella kaikenlaisista asioista, joita ei Heikki oikein ymmärtänyt.
Kylvettyämme ja kahvit juotuamme menimme juhlasaliin, jossa pidettiin luvun lasku- ja kirjoitusharjoituksia. Enemmän kehittyneet lähtivät opistolle luentoja kuulemaan. Opistoa näette siirtolan puolesta avustettiin rahalla ja luonnon antimilla, jonka vuoksi siirtolan asukkaat saivat käydä opiston luennoilla. Seitsemäs luku. Niin meni ensimäinen työpäivä iltaan.
Kylläpähän kertoo, kun ennättää, arveli rouva. Kun kahvit oli juotu ja rouva taas oli ottanut työn käteensä, virkahti Anna: "Ajatelkaahan, hyvä rouva, Miina tahtoo mennä tehtaaseen." "Miina!" huudahti rouva. "Hänenhän on niin hyvä olla kotona ja onhan hän ollut hyväksi avuksi sekä sinulle että miehellesi."
Päivän Sana
Muut Etsivät