Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Ja Liisa kertoi, mitä ruustinna oli hänelle kertonut, että nimittäin rautatie oli ajanut lehmän päällitse mennä kesänä ... ja lehmä oli mennyt keskeltä kahtia, toinen puoli ruumista toiselle puolen tietä... Ei se kuulu katsovan ... ajaa vain täyttä laukkaa, vaikka ihminen olisi edessä. Onko pakko olla edessä? Niin, vaan kun lehmä ei ennätä ... eikä sillä ole sitä älyä... Ei, vaan ihminenpä.
Niin moni hänen toiveistaan oli törmännyt karille! Hän makasi ja tuijotti vaan tuohon yhteen ainoaan ajatukseen, nyt täytyy hänen kotiin!... Hänestä tuntui se aivan mahdottomalta ... hän olisi yhtä helposti voinut katketa keskeltä kahtia!... Luonto pääsi kuitenkin lopulta oikeuksiinsa, ja hän nukkui. Aamuyöstä kävi elämä levottomaksi tuvassa.
Vedettynä suorana viivana jakoi se kahtia pitäjiä ja kyliä, lukuun ottamatta yhteiskunnallisia oloja, niin että saman pitäjän itäinen osa vannoi uskollisuuden valan keisarinnalle, mutta läntinen Ruotsin kuninkaalle.
Silloin kavahti Anna Sofia seisoalleen ja parkaisi kauhistuksesta, ja hänen muutoin niin punakat poskensa olivat yht'äkkiä käyneet kummallisen kalpeiksi. Välskärin kertomus katkesi keskeltä kahtia ja kaikkien katseet kääntyivät sinnepäin, mihin Anna Sofia tuijotti. Siellä liikahti jotakin tuolla pimeässä nurkassa. Välskäri nousi ylös ja meni silmää räpähyttämättä nurkkaan päin.
Alakuloisena ja loukkautuneen näköisenä tarjosi Jaakko Jaakonpoika paperia. Velanmaksaja otti sen, katseli hetkisen ja ehdotti: Pannaan se pitkinpäin kahtia, niin saatte te toisen puolen, minä toisen ja niin on kumpasellakin isänmuisto. Jaakko Jaakonpojan katse kirkastui. Mutta sepä vasta sopiikin!
Jotta minä saisin talossa tilaa, oli lautaseinällä jaettu kahtia eräs suurenpuoleinen vaatekammio eli jonkunlainen läpikäytävä huone, jota myöskin käytettiin matka-arkkujen ja muun vanhan rojun säilytyspaikkana. Tuo eroitettu kammioni oli parahiksi niin suuri, että siihen sopi pieni vuoteeni, yksi pöytä ja tuoli.
Ei hän enää seurustellut ainoastaan entisten sosialistituttujen kanssa, vaan nähtiin usein yliopistonpiireissä, merkitsevämpien sanomalehden toimittajain ja muiden semmoisten mahtimiesten seuroissa. Hänen maineensa ikäänkuin jakaantui kahtia. Sosialisteille hän oli heidän vanha Reinholdinsa, jossa lepäsi koko heidän asiansa ja koko tulevaisuuden toivo.
Kiireesti hän astuskeli, vaan matkaa yhä kesti vain, sillä hän asui Vinkkelikadun varrella. Tultuaan erään rappeutuneen talon kohdalle, poikkesi hän pihaan, vei rattaat vanhaan vajaan ja riensi sitte peräpihalla olevan matalan rakennuksen portaita ylös. Huone, johon hän tuli, oli jotenkin iso, lautaseinällä kahtia jaettu leivintupa.
Pian tarttui hän leipään, jonka taittoi kahtia, ja kuka selittää hänen kummastustansa, kun hän siitä löysi yhteen käännetyn, tiheästi kirjoitetun pergamenttilevyn, josta hän luki seuraavaa: "Jalo herra, Olli Akselinpoika!
Taikka oikeammin: hän jakaa kirjailijapersonallisuutensa kahtia, käyttäen sen realistisen puolen sanomalehti-työhön ja kansalaistoimintaan, sen romantisen puolen taas historiallisiin romaaneihinsa ja kertomuksiinsa Anna Fleming, Tuomas piispa, Margareta, Onnen aalloissa j.n.e., joilla hän vakiuttaa asemansa suomenkielisen historiallisen romaanin perustajana, välillä aina realistisemmankin kuvauksen, kuten kokonaisen kokoelman Saaristossa, pirauttaen.
Päivän Sana
Muut Etsivät