Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Yön aikana näytti kaikki tulisoihtujen valossa aavemaiselta, haaveelliselta, päivällä näyttää kaikki aivan lohduttomalta, auttamattomalta. Vasta nyt voipi saada oikean käsityksen kuolleiden mahdottomasta paljoudesta. Teillä, ojissa, kentillä, kaatuneiden muurien takana kaikkialla, kaikkialla kuolleita. Ryöstettyjä, usein aivan alastomia. Samoin haavoitetutkin.
Koetti Reita vakuuttaa itselleen vahvasti uskovansa, mutta kuta kauemmaksi korpiin painuttiin, sitä aremmaksi kävi hänkin, vavahtaen tuulen huokauksia hongikossa, säikähtäen puista putoilevaa lunta, kuvitellen peikoiksi kaatuneiden puiden juurikkaita ja hiipiviksi haltijoiksi ohi pyryäviä lumipilviä.
Vesakko sakeni ja koivujen vasta puoleksi lehdittyneet oksat kävivät niin kiusallisiksi, että ratsastajan lopulta täytyi hypätä satulasta ja taluttaa hevostaan kaatuneiden puiden yli ja läpi tiheän vesakon.
Yhden asian hän sentään voi lukea tästä kaikesta: merkki, jota hän oli rukoillut kaatuneiden sotilasten haudoilla, oli langennut taivaasta! Ihme oli tapahtunut! Uusi itseluottamus virtaili hänen suonissaan. Onni ei ollut häntä vielä hyljännyt; hänen ei tarvinnut vielä joutua epätoivoon.
Kukapa nyt oli Kyöstiä iloisempi. Hän oli itse saanut puhutella Siikajoen urosta, ja tämä oli katsellut köyhää, suomalaista poikaa niin ystävällisesti, ettei poikapoloinen milloinkaan muistanut nauttineensa niin iloista hetkeä. Kun Kyösti oli kertonut isänsä olleen Siikajoella kaatuneiden joukossa, oli Adlercreutz taputtanut häntä olalle ja sanonut; "Sittehän sinulla on hyvä esikuva poikaseni.
Mutta Sylvesteri ja Sylvia taputtelivat ystävällisesti kuolleitten honkien sammaltaneita runkoja ja puhuivat heille niin suloisia sanoja, että lumi suli pois kaikki ympäriltä, ja vaaleanpunaiset kanervat kasvoivat yhä korkeammalle kaatuneiden puiden yli, ja niin saivat Rutimo ja Pilviparta hautansa kukkien alle.
Vimmoissaan hakkautti hän Leonidaan ruumiista pään ja nauluutti sen paaluun. Mutta siihen paikkaan, jossa sankarikuningas kaatui, pystyttivät sitte helleniläiset suuren kivileijonan. Kaatuneiden sparttalaisten hautakiveen piirrettiin kirjoitus: Kulkija, vie sana Spartaan, tässä me kaaduimme kaikki, Uskollisuudella lain käskyä noudattaen. Salamiin taistelu.
Se oli suurenmoista! Malja sille. No, joko nyt juot? Se on hyvä se, niin herkeät puhumasta roskaa. Semmoisen ilon päälle kannattaa todellakin kallistaa lasia. Pane pohjaan vaan! Saan luvan esittää kaatuneiden maljan. Vae victis! Herrat ovat hyvät eivätkä anna häiritä itseänsä. Emme annakaan. Ruutua. Minä juonkin sen maljan kernaammin itsekseni. Ne ovat sittenkin komeaa väkeä.
Mutta liikkumattomina istuivat vainolaiset, mitkä lumeen kaivamissaan kuopissa puitten runkojen suojassa, mitkä kaatuneiden honkien alla valmiina vaikka viikon odottamaan siinä varmaa saalistaan. Silloin alkoi kuulua saloilta kaukaa niinkuin jostakin ilmojen takaa koiran haukuntaa, uikkavata ja kimeätä, niinkuin koira haukkuu silloin, kun se otusta ajaa.
Ne olivat vaikeita päiviä, mutta palkintona niistä olivat toiset päivät, jolloin Hektor vietiin metsään. Kuinka hän laukkasi ja peuhasi, porhalteli poikki aitojen, yli pensaiden ja kaatuneiden puiden! Mutta silloin rasahti jotain pensaikossa, ja harmaa kerä lähti vierimään maata pitkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät