Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
On satanut pysyvän lumen, ja posti alkaa saapua ennenkuin sitä arvataan odottaakaan. Ruustinna on eräänä päivänä Kaarinan kanssa vanhassa tuvassa vehnäsiä leipomassa. Valkoinen niskaan solmittu liina päässä ja valkoinen esiliina edessä puuhaa hän pöydän ja uunin väliä. Rovasti tulee sisään, lähestyy ruustinnaa, joka on työntämässä peltejä uuniin. Kaarina odottaa hänen takanaan leipälapio kädessä.
Molemmat toiset eivät näyttäneet vielä ehtineen kahteenkymmenenteen ikävuoteensa. Kandidaatti oppi heissä tuntemaan neiti Evelina Berndesin ja hänen kasvattityttärensä Kaarinan ja Lauran. Lauralla oli aina joku lapsista polvellaan, ja kandidaatti katseli häntä ahkeraan ja mielihyvällä.
Hän kertoi ensiksi nuoren vapaaherran käytöksestä kuulustuksen aikana Inkerin tuvassa ja teki sitten selkoa Aadolfin käynnistä pappilassa samana iltana, kun Svenonius oli palannut tutkintoretkeltään Kummun Kaarinan luota.
Puolenpäivän rinnassa saapuivat he Kaarinan yksinäiselle mökille, kaukana metsän sisässä. Ränstynyt ovi oli teljetty ja syvä hiljaisuus vallitsi hökkelin ympärillä. Pappi kolkutti muutaman kerran ovelle, vaan ei niin merkkiäkään näkynyt siitä, että tuvassa olisi elävää olentoa ollut. Akka ei ole kotosalla, sanoi nimismies keventynein mielin. Veli hyvä, me saamme palata täältä tyhjin toimin.
Tuon äsken tapahtuneen keskustelun perästä tuliwat he nyt siihen päätökseen, että pitäisi tarjota Kaarinan palwelusta Sanna=tädille. Tämä tuuma oli heidän mielestään sitäkin sopiwampi, kun täti tunnettiin yleiseen siiwoksi ja hurskaaksi ihmiseksi ja kun tädin talo oli likellä heidän mökkiänsä, jonka wuoksi Kaarinan sopi käydä usein isäänsä hoitelemassa.
Ei, ei, ei nyt, huomenna juhannuskokolla! Lauri, et saa tässä kirkonmäellä! Joko sinustakin, Kaarina, on tullut pietisti! Tra-la-laa! tra-la-laa! Lauri, päästä! Mutta Lauri vei sisartaan valssin tahdissa ja keikautti hänet Anteron ja Kaarinan nauraessa hiukan väkinäisesti nauraessa kirkon rappusille.
Tyttäreni! esitti ruustinna ja näki salaiseksi ilokseen, että Kaarina ojensi herroille kätensä sillä kauniilla hymyllään, jota hän niin suuresti rakasti nähdä. Ja Kaarinan oli yht'äkkiä vallannut hilpeä tyytyväisyys ja turvallisuus siitä, että Antero, vaikka ilme hänen kasvoissaan oli kovin miellyttävä, oli ruma, punatukkainen ja kesakkoinen.
Hän itki ja suri niin, että oli siihen paikkaan nääntyä, mutta Matistaan ei hän woinut luopua enemmin kuin Mattikaan hänestä, waikka wielä mitäkin tulisi. Eräänä kertana sanoi isä Matille: "Et saa kruunun mynttiä perintöä, jos et waan luowu tuosta tyttö=luntusta". "Mitä huolin minä rikkauksista, kun waan Kaarinan saan omakseni", wastasi Matti lyhyesti.
Ei hän oikeastaan mitään pahaa tarkoittanut, mutta Kaarina oli sitä lajia, joka kärsi nuo sanat yhdeksäntoista ja kaksikymmentä kertaa, mutta ei enempää eikä vähempää. Kun hän yhdennenkolmatta kerran kuuli samat sanat meni hän pois ja pyysi erokirjaa. Ja koko pitäjä oli kummissaan, sillä kaikki tiesivät Kaarinan olevan viisaan ja nöyrän ja miehelleen hän oli alamainen kaikessa, paitsi kunniassa.
Jos joutuisin avun tarpeeseen, niin autatko minua? Isä ei ehkä enää tahdo minusta mitään tietää? Se on nyt tietty, että autan. Hän jäi Anterosta kanslian rappujen eteen, tarttui avaimeen, seisoi siinä hetken ja meni sitten sisään. Antero meni toisesta ovesta. Rovasti istui kansliassa Kaarinan kanssa, hänelle jotain kirkonkirjoista sanellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät