United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kukahan se oli? alkoi Jaakko Jaakonpoika arvailla. Kaa, äkkäsi, sehän oli niitä agronoomeja! Siinä paikassa tunsi mies omituisen ilon ja tuttavuuden tunteen ailahtavan rinnassaan. Hän ei ollut ikänä kuullut agronomin puhuvan, mutta nyt hän menee ... ja se kuuluu nyt hänelle, sillä hän ajattelee ostaa talon. Mitä mahtanee Heinonenkin sanoa, kun minä sinne tulen? ajatteli. Mutta mitä siitä!
Ella nauroi hörötteli ja rupesi sitten tuikeanlaisesti kyselemään emännältä: »P ko sinä siellä sen kahvin kanssa tuhrit, kun ei siitä tule valmista ikänä?» Samassa hän pudotti itsensä jaloilleen lattiaan, nähtävästi uhkaavissa aikeissa, mutta pidätti puuhansa, kun huomasi tuvan oviloukossa Varpulan piika-Tiinan kylänkepin kanssa. »Kaa!» huudahti, »kun täällä on ihmisiäkin eikä tuo sano.»
Ellan päästä näyttivät viinahöyryt haihtuvan kuin tuuleen. »Mutta missä hän nyt on?» »Kaa!» Ella kiroili hiukan hillityllä äänellä. »No onkohan hänet joku vienyt tai?...» »Mistä minä tiedän.» Hammasta kiraten lähti Ella tuvan kautta ulos. Hän melkein juoksi luttiin. Ovi oli lukossa, mutta sen hän potki auki, nähtävästi jonkinlaisessa toivossa tavata Santra.
Nyt sivui Vennu herastuomarin rintapieliin ja retuutteli. »No ... no ... älähän nyt ... kaa... Olehan ihmisten lailla, minä olen jo vanha mies, en minä jaksa ... ka, no ... mutta ... sinäpä nyt olet vasta...» Vennu nauroi kurillisesti, kun herastuomari kitisi ja uikerehti hänen käsissään. »Tuhatta laivaa! Jos ei ole pian kannu viinaa ja sianreisi pöydässä, niin...»
»Mahtaneeko tuo tarvita muuta holhoojaa», virkahti kanttori hymyillen, »koskapa sillä näyttää, sormista päättäen, jo olevan laillinen holhooja.» Mikko katsoi niihin sormiin. »Kaa... En minä ole tiennytkään ... että tässä suoverin saa!» Tytöllä oli pari hopeaista sormusta sormessa. Valeekin vasta nyt ne huomasi ja setä loukostaan pani: »Jassoo!»
»Kaa, mitä sinä nyt?» Matti tarttui hänkin Esan rintapieliin. Jo hämärti päivä siksi, että Matti saattoi nähdä Esan kasvojen kummallisen ilmeen. »Mitä sinä kummailet?» uudisti Matti, kun ei Esa puhunut mitään, hammasta vain puri ja hypähteli. »Kuule Matti, emmehän me ole koskaan riidelleet, emmekä tapelleet ennen?» kysäisi Esa vihdoin. »No ei, mutta mitä sinä nyt turhailet?» »En minä turhaile.