Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Täällä hän kuuli ensimmäisen kerran elämässään mainittavan, että kaikki kapitalistit olivat rosvoja, että rikkaudet olivat kansan hiellä kootut, että porvarillinen yhteiskunta-järjestys oli kumottava, kaikki tasattava ja köyhän kansan tuhatvuotinen valtakunta perustettava.
Se on kaunista lukea, Maria, ja kun minä luen sitä, tunnen minä, että totinen usko on ainoa tarpeellinen, ja että tahtoisin ennen olla kristitty kuin kruunupää kuningas. Tästä kirjasta nähdään, kuinka Jumala voipi kutsua köyhän miehen vaeltamaan sitä tietä, joka on parempi kaikkia maailman teitä, mitkä vievät rikkauteen, korkeuteen ja kunniaan. Onhan kuitenkin kummallinen tämä köyhä vaeltaja!
Kotona oltiin siis Vaaralla joka talossa, jos ei sieltä tai täältä ollut vielä joku pienillä ostoksilla. Ja joulu tuli tänne niinkuin muuallekin, aaton ilta astui sisään. Lasten oli lysti, köyhimpienkin, sillä aina joku murunen jouluiloa pirahti pieneenkin majaan. Paljonkos sitä köyhän lapsi tarvitsi riemukseenkin asti.
Hän makasi nyt vaaleana vuoteellansa ja sanoi vähän aikaa levähdettyänsä: »Lapseni, jo jätän sinut ilman maallista turvaa. Ja muista myös, että puhdas maine on köyhän paras ja ainoa tavara. Jää hyvästi, pieni Niiniseni!
Mutta emmehän me siinä rinnalla pysyneet, kun se yhtämittaa juoksi. Näytti kuin se ei kävellä osaisikaan. Mutta kun se odotti aina väliin meitä, niin pysyimme mukana.» Se poika saattaa juosta, sanoi isäntä. Se on Siuruasta köyhän mökin poika. Se kolme kertaa viikossa juoksee edestakaisin tämän välin ja tienaa meiltä markan jokaiselta kerralta.
Mutta holliviikko sinun pitää ottaa. No jospa tuon ottaa, sanoi Lassi äkäisesti ja kysyi, että vieläkös muuta? Eipä sitä enää muuta ole, jos vähän huonetöitä. Huonetyöt ei kuulu isäntään, kyllä minä teen huoneita tarvitakseni. Kovin sinä olet ärtyisenä, muistutti taas Hemmo. Täytyy olla. Kukapa tässä köyhän kohtaa katsonee, jos ei itse.
»Eiköhän sinun pitäisi mennä sen kanssa tohtoriin?» sanoi hän. »En tiedä», vastasi äiti väsyneesti, »lieneekö noista rohdoistakaan apua». »Olishan koettaa, yhtäkaikki.» »Ja välittävätkö ne sen verran köyhän lapsesta, että edes antavat oikeita kunnollisia.» »Hyvänluontoiseksihan sitä Wialénia kiitetään.»
"Ei täällä tiedetä mitään semmoisista", sanoi hän ja kääntyi pois. Niin herra. Mutta tuo lyhyt keskustelu teki minuun niin kummallisen waikutuksen. Mitäpä siitä tosiaankaan korkeat herrat tietäwätkään, mitä mataloissa majoissa saadaan kokea ja kärsiä. Milloin owat kerrankaan kurkistaneet köyhän mökkiin, waikka tilaisuutta siihen löytyisi kaikkialla niin runsaasti?
"Syystä että hän luuli minun olevan köyhän, että näki, kuinka epäröin ja häpesin kaupitellessani omaisuuttani, että olin onneton, sentähden hän minua kohteli ivallisesti ja ylenkatseellisesti", sanoin itsekseni nyyhkytyksien välissä ja tuijotin melkein epätoivoisena virtaan, joka synkkänä ja raivoisana kohisi sillan alla, "oi, kuinka kurjaa, kuinka halpamaista, kuinka sydämetöntä!
Minä rohkaisin luontoni ja menin puhuttelemaan mummoa, sanoen hänelle: Ei Aapeli mitään pahaa meinaa, se vaan koettelee tehdä lauluja. Niin, tehdä lauluja, tehdä pilkkaa minun köyhän ihmisen tuohivirsuistani. Sellainen oppi on parempi saavuttamatta kuin saavutettuna. Kyllähän se taitaa niin olla, sanoin minä, mutta hän ehkä teki sen epähuomiosta. Epähuomiosta!
Päivän Sana
Muut Etsivät