United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jeriko huomasi, ettei hänellä olekaan laillista oikeutta edes elättää henkeänsä "kättensä työllä", ja yhä eteenpäin, kauemmaksi ja kauemmaksi täytyi hänen rientää. Maaseuduilla kävi matka kuitenkin hieman paremmin.
Eikö hän pitänyt kunnollista taloutta voimassa omain kättensä työllä? Eikö hänellä ollut kohtuullinen pöytänsä, johon köyhä oli tervetultuaan ja josta sairas sai apua? Eikö hän lainaillut tarvitseville eikö auttanut naapureitansa niinkuin ystävä ainakin eikö aina jokainen saanut häneltä neuvoja ja oikeutta, niinkuin paraalta raatimieheltä ikinä?"
Ei se enää taputtelemisista välitä. Esa menee, istahtaa ojan pientareelle, laskee ryömälleen kättensä päälle. »Voi jumaliste!» Tuo oli toivoton huokaus: siitä helähti jonkinlainen kamalan aavistuksen sävel, siitä ymmärsi, että Esa jo käsitti tekonsa: koko talossa ei ollut kunnon hevosta, paitsi musta.
Enkelit vastaavat: hän on kelvollinen, sillä hän on eläessään oppinut luopumaan pellostaan ja karjastaan ja kodistaan ja lapsistaan, ja vieläpä on oppinut omien kättensä työllä palvelemaan niitä, jotka ovat kaiken tämän häneltä riistäneet. Kinturi itkee ja antaa sydämmestään viimeistenkin herrasvihain mennä. Mutta vielä hän kerran siitäkin unesta heräsi tuskalliseen hengästykseensä.
Mutta opeta sille Jumalan rakkautta koko luomakunnassa ja Jesuksessa Kristuksessa, lasten ystävässä, joka itse kerran oli köyhänä lapsena; opeta sitä pelkäämään kaikkinäkevän Herran Jumalan vihaa jokaista syntiä, jokaista pahaa tai saastaista ajatusta kohtaan; opeta sitä itse puolestaan kiitollisuudesta rakastamaan Jumalaa ja hänen kättensä tekoja sekä kaikkia ihmisiä niin siten olet opettanut lapsellesi kristillisyydestä melkein kaikki, kuin se voi käsittää ja joka on vielä tärkeämpää kuin se voi elämässään omistaa aikaisella ijällään.
Heti huutokaupan jälkeen muuttivat Iikka ja Anni Niemimäkelään, mutta Lukulan Matti ei luopunut rakkaasta torpastaan, joka heidän kättensä työllä oli tullut siihen tilaan, että se voi hyvästi ruokottuna antaa heille murheettoman toimeentulon.
"Oi, Jumala, miten kiusallista!" mutisi hän ja antaen taasen kättensä vaipua lisäsi alasluoduin katsein: "Kirjalaina oli vaan minulla tekosyynä tulemaan kentiesi itsekin sen huomasitte. Minä tulin koska en voi kestää tietäessäni saattaneeni teille tuskaa lieventämättä sitä. Minä tahdon palkita niin paljon kuin voin". Ah, kuinka pian kaikki, mitä äsken oli ajatellut, meni hänen mielestään!
Lomaquen tarkat silmät huomasivat kukkaislavojen luonnikasta järjestystä ja akkunavaatetten hienoa vaikeutta huonolasisten pienten ikkunain takana. "Tämä mahtaa olla paikka", sanoi hän itsekseen, koputtaessaan ovea kepillään. "Minä voin nähdä hänen kättensä jälkiä ennenkuin astuin yli kynnyksen". Ovi avattiin.
Kuningas Augustiin miksikä kieltää häneltä arvonimeä, jonka hän sittemmin otti takaisin? nämä muistot eivät olleet elähyttävästi vaikuttamatta. Hymyillen hän otti pöydältä hopealautasen ja taivutti sen varsin helposti ja ilman nähtävää ponnistusta kättensä välissä kääröksi, jonka sitten nakkasi niinkuin pikku juomarahan palvelijoille.
Huudahdus, niin huikea että huone kajahti, kuului Annan suusta, sitten lensi hän enemmin kuin juoksi ylhäältä alas, ja viiden minuutin perästä oli Jaakko hänen kättensä hoivattavana vuoteella, ja rakastavan äidin sekä morsiamen rukoukset nousivat hänen edestään taivaan puoleen. Ja taivaallisen Isän korva oli altis kuulemaan näitä rukouksia.