Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Korpraali tarttui muskettiinsa, taivutti sivulle oksat, jotka kätkivät hänen saaliinsa häneltä, ja samassa kun eläin ryskeen varoittamana aikoi paeta keveällä juoksulla, hyppäsi se kuulan satuttamana vielä kerran ylös ja kaatui sitte raskaasti maahan. Laukaus säikähdytti kapteenin hänen levottomista unelmistaan ja hätäisenä katsahti hän ympärillensä, keksiäksensä uuden uhkaavan vaaran.
Ulos päästyään he menivät parisille, sitten kätkivät sormusta, ja vihdoin rupesivat piirisille. Oli jo laulettu monta laulua ja Mauri ja Valva olivat useasti olleet piirissä, ja ottaneet kumppaniksensa piirin sisälle kenen kulloinkin, mutta sitten, kun vihdoinkin laulettiin: "Niityn pintaan, mäen rintaan Majani minä rakennan. Sinä olet kuin ruusunkukka, Sinua minä rakastan."
Ettekö muista Davidia, kun hän pakeni Saul'ia, ja Jothan'ia paetessaan Abimelech'ia, taikka profeeta Eliasta yksinänsä ilmestyksiensä kanssa Horeb'in vuorella? BOTHWELL. Mutta ettekö muista meidän esi-isiämme? Metsän pedot vaatettivat heitä, metsän pimeät pensastot heitä kätkivät; he uhrasivat puun juurilla verta, rukoillen metsän kostavia jumalia. Koston, sen metsä kätkee.
Keväällä T:ri Luther mielellään kääntää vaimonsa huomion niihin vähäisiin elämän oraisin ja urpuihin, jotka pilkistelevät esiin joka paikasta ruskeasta maasta taikka alastomista oksista. "Kuka", sanoi hän, "joka ei ole koskaan nähnyt mitään kevättä, olisi kaksi kuukautta takaperin voinut arvata, että nämät kuolleet oksat kätkivät itsessään koko tuon salaisen elämän voiman?
Niin he rukoilivat ja salaman leimahtaissa kuului heidän suustansa siunaus, huokaava ja raskas, ja syvään notkistuivat heidän polvensa. Mutta lapset, vienot, liepeäsilmiset, kätkivät itkien kasvonsa, mikä äitinsä poveen, mikä hänen hameensa liepeisiin, itkien ja huoaten.
Prinsessat puoleltaan olivat enemmin kuin koskaan ennen ihastuksissaan vankien ylevään käytökseen, ja kätkivät sydämeensä kaikki mitä olivat kuulleet heidän urhoollisuudestaan ja ylhäisestä synnystään.
Mutta pian ne sieltä luultavasti tulisivat, jos tässä rupeisivat jalkaansa panemaan. Sillä nyt he olivat sen kiven kohdalla, jonka alle mennessä kätkivät sukkansa ja kenkänsä. Ne olivat toki säilyneet. Luojan lykky! He menivät syvemmälle metsään ja sutivat siellä kaikessa hiljaisuudessa jalkoihinsa. Eipä aikaakaan, niin jo kuului läheneviä ääniä ja jalkojen töminää.
Mutta he kätkivät tämän ajatuksen ja peittivät sen ujoudella; sillä vaikka luonto hurjana riehuikin, kantoi se kumminkin nuoruuden ensimmäistä toukoa! Mutta sitä ei kestänyt kauan; sen padan alla oli niin iso tuli, että se kuohui!
Etsiessämme hyvää juomavettä tulimme asutukselle puolen penikulman päässä maihinnousukohdastamme. Tuskin asukkaat saivat meidät nähdä, kun he jo juoksivat tiehensä, lähtivät taloistaan ja kätkivät tavaransa metsään. En sallinut kenenkään ottaa mitään, vaikka se olisi ollut vain nuppineulan arvoista.
Ryysy- ja vaatemytyt kätkivät melkein aina imevien lasten ruumiita. Bulgarilaisparvia samoili ympäri tässä suuressa kuoleman ja hävityksen laaksossa, valiskellen parhaita vankkureita, vieden pois koko kantamuksia vaskiastioita ja likaan tahrattuja sänkyvaatteita, antamatta enempää armoa kuolleille kuin ryysyille, joiden päällä ne makasivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät