Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Isäntä nojasi kyynärpäänsä pöytään ja ohimonsa kämmeneensä ja silmät katsoivat seinällä riippuvaan muorivainajan hautakummun kuvaan, sitä kuitenkin näkemättä, kun mieli oli muualla.
Se rautatie minua enemmän peloittaa kuin haluttaa, sanoi isäntä vakavasti, laski sitten vasemman kätensä kyynärpään pöytään ja korvallisensa varasi kämmeneensä. Kasvoissa näkyi vakava ilme. Miksi niin? En tiedä itsekään.
Maija oli nyt kaksikymmentä sarvea iskenyt isännän selkään ja otti nyt saunan akkunalta oravannahkaisesta tupesta kirkkaan tasakärkisen veitsensä, liivautti sen lappeita kahta puolta kämmeneensä ja puheli: Tässä se on veitsi, jommoista ei ole muilla kuppareilla. Ne ovat tökeröitä tämän rinnalla. Tämä se on raudan sydäntä, ihan itseään raudan sydäntä. Sain tämän ihan sattumalta.
Hyvä on, sanoi Mikko ja painoi otsansa kämmeneensä ja peitti silmänsä, kun alkoi taas valvomisesta päätä huimata. Eiköhän sinun olisi parempi olla pitkänäsi, sanoi Ville ja toi tyynyn. Mutta pysy nyt sentään valveilla, kunnes syödään. Laitetaan sitten vuode, johon rupeat nukkumaan, täällä ei häiritse kukaan, kun otamme avaimen ovelta.
Tietysti hänellä oli siihen oikeus, niin kauan kuin Jakobilla oli hänen viisitoistatuhatta kruunuansa hallussaan! Berven ei ollut se mies, jonka tapoihin kuului lähteä lyötynä väittelystä. Hän koputti piippunysää kämmeneensä. »Joka tapauksessa vaadin terveeltä järjeltäsi, ettet vapaaehtoisesti ota päällesi tarpeettomia suruja ja huolia.
Sen sanottuaan Janne kaivoi taskustaan sikaarin, sytytti sen palamaan ja kallistui penkille laskien kyynäspäänsä penkkiin ja päänsä varasi kämmeneensä. Auno sen nähtyään toi ulkoa ison tyynyn, jonka keskeä kaksinkerroin sujutettuna toi Jannen pään alle. Janne katsahti Aunoon kiitollisen silmäyksen ja virkkoi: Kovin hyvällepä opetatte.
Hän meni entiselle paikalleen, alkaen tulla jo vähän levottomaksi hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä. Kello löi yksitoista. D'Artagnan alkoi pelätä täydellä todella, että jotakin oli tapahtunut rouva Bonacieux'ille. Hän läpsäytti kolmasti kämmeneensä rakastuneiden tavallinen merkki; mutta ei kukaan vastannut: ei edes kaikukaan.
No sitte veisataan virrestä 'Veteen hukkuneiden virsi', ensimmäinen, kolmas ja viides värsy, julisti Nikodemus, otti sylen suustansa kämmeneensä, pisti sen pöydän alle ja nousi veisaamaan. Hän veisasi hartaasti, tehtävänsä juhlallisuuden tajuten. Joskus vetää hojotti hän virttä ummessa silmin, pitäen isoa virsikirjaa molemmin käsin niin kaukana kuin kädet ylettyivät.
Tapaniin se ei mitään vaikuttanut, istui vaan pöydän sivulla hieman allapäin, nojaten oikean kätensä kyynäspään pöydän laitaan ja korvallisen kämmeneensä, joten kätensä suojasta katsoi Gallin korvan takana olevaa, kuolleen veren näköiseltä pohottavaan kohtaan huolellisesti liitettyä paperipaikkaa ja sen alta valuvaa märkäpurosta, mikä näitä viimeisiä sanoja puhuessa puhkesi sen paperipaikan alta valumaan kaulalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät