Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Niinkuin käärmeet Sen soitot kiemuroivat ilmassa Ja valaisevat niinkuin revon-tulet Yön pimeyttä! Kallis, pyhä neitsyt! Sun poikas kunniaksi suitsee se Ja sovinnoksi Henrik marttyrin. Mun viimeiset jää-hyväis-sanan' olkoot: Kirous kova teille kristityt! Ha! ha! Voi hirmuttava menetys! Tuo onko sulle mieleen pispa Henrik?
Solakat käsivarret lepäsivät kuin veltot käärmeet niskan alla. Tukka oli tuuhea, vaaleanpunertava, pöhöllään ja matalan, kapean otsan alla loisti pari merkillisen väritöntä silmää semmoiset silmät, joissa ei ollut mitään ilmettä tai jotka osasivat sen hyvin salata.
Mutta tämä tulipalo näytti pitkältä vyöltä ja muistutti aamunkoittoa, joka leviää pitkin taivaanrantaa. Punaisen vyön yläpuolella leveni savumuuri, joka paikoitellen oli musta, paikoitellen ruusunkarvainen, paikoitellen verenvärinen. Välistä savu ikäänkuin tukahtui, mutta sitten se taas pursui esille, sakeana, suurissa kiemuroissa, jotka vuoroin venyivät, vuoroin vetäytyivät kokoon kuin käärmeet.
Eläimistä on tunnettu portinvartija, koira Cerbera, lentävät hullut koirat, kilpikonnat, käärmeet ja syöpäläiset.
Ja kesyttömät, raa'at luonnonvoimat, Nuo synnit, joita ennen kuoletin, Kun Ylimmäisen liitost' imin voimaa, Nyt inhan uhkatyöni aukosta Heräävät tainnoksistaan, sylkevät Kuin käärmeet kuolettavaa myrkkyään, Ett' entisyyden hedelmöivä hyve, Jumalanvilja, hukkuu syntitulvaan. ENKELI näkyy. BILEAM. Vakooja tuolla. Ryntää enkeliä vastaan ojennetuin miekoin. Väisty kuolemaa! Pois tieltä!
Kun sanoin, että yksi ainoa purema oli hengenvaarallinen ja että eräs marjanpoimija, jota käärme oli purrut paljaaseen jalkaan, oli heti kuollut, veti hän puumiekkansa esille ja aikoi hyökätä luolaan. "Minä pelästyin ja sain suurella vaivalla hänet pidätetyksi. "Nyt muistin heti käärmeet ja kaduin, että olin antanut hänelle rauta-aseen.
Ja vöinä heillä oli hydrat vihreet, kutreina kyyt ja käärmeet, jotka kiersi kamalin kaartein heidän kulmaluitaan. Mut hän, mi hyvin tunsi palkkapiiat nuo ikivaivan vallattaren, virkkoi: »Kas, siinä on Erinnyet julmat, katso! Tuo tuolla vasemmalla on Megaira, ken itkee oikealla, on Alekto, Tisiphone on keskimmäinen heistä.»
KAILANEN Elä kuule, pappi, Rajalaisen puheita! Elä nosta vanhoja vihoja! KAINULAINEN Hyvähän sinun, jolla ei kuin sauna pahanen... Vaan jos polttaa talomme ukon tulella! SAVOLAINEN Hallan huokuu, sudet, karhut kimppuumme laittaa! KAILANEN Käärmeet lehmiin loihtee! OLAI Käärmeet? KAILANEN No ihan ilmi käärmeet ... on niitä ihmisiinkin ajanut, niihin se ne pahat henkensä oikein paneekin.
Käärmeet liitivät alas maan kätköihin, ja linnut kiitivät piiritetystä kaupungista parvittain, turvaansa etsien korkeilla vuorenhuipuilla ja kukkuloilla. Puut vapisivat niin, että niiden lehdet varisivat maahan, ja kaksikymmentä hovineiteä, kaikkityyni ruusuja ja lemmikkiä, peljästyivät heti ensimmäisen tykin laukauksen kuullessaan, niin että ne yhtäkkiä näivettyivät.
Hänen ajatuksensa kulkivat kaaressa ympäri, niinkuin jänikset metsässä ja saapuivat aina samaan paikkaan, mistä olivat lähteneet. Kun minä tulen isoksi, sanoi hän, rakennan minä laivan ja purjehdin Afrikkaan ja lyön kuoliaaksi kaikki tiikerit ja käärmeet, mutta jalopeurain annan minä elää, sillä niiden tulee olla minun metsäkoiriani.
Päivän Sana
Muut Etsivät