Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Isäntä» tässä vilkaisi hän varovasti ympärilleen ja hiljensi äänensä kuiskinaksi »isäntä on pitkä, muhkea mies, kuten kyllä tiedätte, mr Utterson, mutta tämä oli pikemminkin kääpiö». Utterson koetti väitellä vastaan. »Herra Jumala, sir!» huudahti Poole, »luuletteko todellakin, että minä en voi tuntea tohtoria palveltuani häntä ummelleen kaksikymmentä vuotta?
"Sormus, sormus!" huusi kääpiö kärsimättömästi; "uskoton ja hidasteleva ritari, anna takaisin sormus, jota olet kelvoton koskemaan tai katselemaan." "Hetkinen vain, hetkinen, hyvä Nectabanus", sanoi sir Kenneth, "älä häiritse mietteitäni. Entäs jos saracenit äkkiä leiriimme ryntäsivät?
Hän oli ääneti mietteissänsä, vaan ei voinut päättää tämän tilaisuuden hylkäämistä ainoan, joka ehkä koskaan oli hänelle tarjona suosion saavuttamiseksi sen silmissä, jota hän piti sydämensä hallitsiattarena. Kääpiö sillä välin enensi hänen mielenhäiriötänsä, vaatien häntä joko antamaan sormusta takaisin taikka hetimiten matkalle lähtemään.
"Yksinkertainen ja typerä ritari", sanoi kääpiö; "tarvitseeko sinun tässä asiassa tietää muuta kuin että prinsessa sinua kunnioittaa käskyillänsä, jotka kuningas saattaa perille? Me emme kauvemmin huoli sinun kanssasi keskustella, vaan käskemme sinua, tämän sormuksen nimessä ja voimasta, seuraamaan meitä sen omistajan luokse. Jok'ainoa minuuti, jonka viivyt, on rikos uskollisuuttasi vastaan".
Kun hän luuli kaikkien jo nukkuvan, hän nousi ja ripotteli Tristanin ja kuningattaren vuoteitten väliin tuota hienoa jauhoa: jos jompikumpi rakastavaisista vain lähtisi toistaan tapaamaan, jäisi hänen jalkansa jälki jauhoon. Mutta Tristan, joka ei nukkunut, näki, mitä kääpiö puuhasi. "Mitä tämä tietää? Tuolla kääpiö-lurjuksella ei ole tapana toimia minun edukseni.
Tämä ääni oli niin kamala, että väristys puistutti sir Kennethiä ja hän pyysi heitä Jumalan nimessä sanomaan hänelle, ketä he olivat, jotka noin hulluilla käytöksillä ja jumalattomilla huudoilla häväisivät tätä pyhää paikkaa. "Minä olen kääpiö Nectabanus", sanoi rujukuvainen mies äänellä, joka soveltui hänen vartaloonsa ja joka enemmän muistutti yölepakon huudosta kuin päivillä kuuluvaa ääntä.
Prinsessa Kielevä, heidän tyttärensä, jota sanotaan Hyrräksi. Kuvernööri Hämähäkinjalka. Kuvernöörin rouva Eau de Cologne, prinsessan opettaja. Raatimies Teiri, ylituomari. Kapteeni Puks, henkivartion päällikkö, Hämähäkinjalan adjutantti; Pytt, hänen poikansa, kääpiö. Kuninkaan airut. Hannu-mestari, seppä. Hannu-muori, hänen vaimonsa. Hovineitejä ja ääniä, jotka puhuvat.
Tämä viittaus heidän kohtaukseensa Engaddin kappelissa johti tuhansia muistelmia sir Kennethin mieleen ja sai häntä varmasti uskomaan että kääpiö oli tositoimessa. Ruususilmikot, vaikka kuihtuneet, olivat yhä tallella hänen haarniskansa alla sydämen kohdalla.
Mä huomasin kyllä Kuin heikko ol' pieno; Niin ämpärin täytin, Sen tytölle näytin, Ilo poskista hohti Nyt minua kohti. Tuo vuori on mun. Kas, isäni kun On kääpiö vainen Ja äit' keijukainen. Mä kultia sain Noin vaan hatullain. Ne leskelle kannoin Näin köyhälle annoin. Mä pensahikossa Näin jänösen heikon, Ja verta vuoti tuon Jalasta veikon.
Miksi ei Nelma olisi valehdellut? Se ei ollut hänelle kovin vaikeaa. Hän sanoi siis johtajattarelle tuntevansa Kukkelmanin, äiti-vainajansa orpanan ... ja menevänsä hoitamaan Kukkelmanin taloutta. Nyt taluttaa kääpiö Nelmaa pois turvakodista. Minne Sakris häntä vie? Tietysti liikemies Mikko Suomenvaaran paviljongille. Nelman pitää aina olla hänen lähettyvillään.
Päivän Sana
Muut Etsivät