Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Näitä jälkimäisiä jutteli meidän kaunis emäntämme, joka teki runollisen kertomuksen Infiernoista, eli Loxan helvetillisistä seuduista, pimeistä, ontoista eli koloista, joissa maan-alaiset virrat ja vesiputoukset synnyttävät salamielisiä ääniä.
Lienet kai kuullut sen vanhalta Pekkalaiselta?" "Niinpä kyllä; hän sitä minulle puhui ja jutteli paljon muutakin. Entäs Hakkarainen sitten, joka teki niin onnellisen matkan esivallan puheille!" "Niin, olenhan minä siitä kuullut. Tiedätkö, missä hän nyt on?" "En tiedä; jollei vain liene Pekkalaisen luona.
Se onkin ihana kertomus, niinkuin hän jutteli sen minulle, ja saattaa jokaisen melkein toivomaan, että olisi saanut syntyä vanhan Hebrean valtakunnan aikoina. Näyttää siltä kuin Jumala olisi aivan armollisesti ja mieluisasti kuunnellut tuon murheellisen naisen rukouksia.
Ja Markus jutteli hänelle ihmeellisen kertomuksen. Siinä ei ollut täyttä johtoa, siinä puuttui jotakin, ikäänkuin ei hän olisi tuntenut sitä kokonaan, mutta se kuvaili erään kärsimyksiä, jota Markus nimitti rukoustensa jumalaksi eli vapahtajaksi. Nämät kaikki sytyttivät Helenassa outoja toiveita. Hän halusi tietää koko tämän salaisuuden.
Hän vei nyt Cecilian takaisin huoneisiinsa, jutteli laajasti Valdemarin rikoksesta, tuomiosta ja tulevasta teloittamisesta. Hän selitti tarkoin kuinka vaarallinen tämä nuorukainen oli, ja lopetti puheensa sillä vakuutuksella, ettei Cecilian eikä hänen elämänsä olisi turvallinen niin kauan kun Valdemar hengittää.
Yön aikana jutteli talonväki meille muun muassa Mahalan Mikosta, joka oli pitäjän rikkain talollinen sekä samalla tavattoman vihainen sisseille ja muille, jotka vielä sotaa kävivät. He sanoivat hänen pitävän koko pitäjää pelon vallassa. »Vai on hän sellainen porho. Täytyypä pistäytyä häntä huomenna tervehtimään», sanoin minä.
Toisella puolen karkea Herman jutteli matalalla äänellä Bartolomeon ja hänen poikansa kanssa, toisella taas Diesbach Starck'in ja Fridolin'in kanssa. "Munkki", Diesbach sanoi, "mistä tulee tuo suuri ystävyytesi minua kohtaan?
»Sitä en todellakaan muista», sanoi tämä sormi huulella, »oliko sillä sarvet vai ei, mutta kyllä minä luulen, kyllä minä muistan nähneeni vilahduksella jotain sellaista.» Niin jutteli Liispetta, pyyhkien pulleata nenäänsä sormillaan. »No, näyttäkäähän tuota!» sanoi taasen joku tavottaen pytyn kantta.
Iisakin kanssa Juhani jutteli milloin mitäkin, mutta kun Iisakki kysyi, eikö hänkin rupeisi perämieheksi pudisti hän päätänsä, ja hänen silmissään leimusi omituinen palo. Hanna vältti häntä, koettaen hänen törmällä istuessaan pysytellä syrjässä. Jotakin outoa oli Juhanin katseessa.
Hän oli sitä paitse luonteeltaan hilpeä ja seuraelämässä mukava, jutteli paljon, nauroi vielä enemmän sekä käytti ahneesti hyväkseen sitä ruokavarastoa, minkä Iida oli tuonut mukanaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät