Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Venäläiset luulivat minua mustalaiseksi taikka n. s. tattariksi. Parin päivän perästä ostin Fingerroos'ilta hevosen, josta maksoin 8 riksiä ja läksin Lemulle päin. Mahalan Mikkeli antoi minulle vaatteita ja satulan lainaksi. 18 p. samaa kuuta olin kirkossa, ja kun palasin sieltä kotia, tuli venäläinen rakuuna ja tahtoi hevoseni kyytiin.
Yön aikana jutteli talonväki meille muun muassa Mahalan Mikosta, joka oli pitäjän rikkain talollinen sekä samalla tavattoman vihainen sisseille ja muille, jotka vielä sotaa kävivät. He sanoivat hänen pitävän koko pitäjää pelon vallassa. »Vai on hän sellainen porho. Täytyypä pistäytyä häntä huomenna tervehtimään», sanoin minä.
Siitä tämä aluksi kovasti suuttui, mutta leppyi taas, niin että piti meitä siellä 10 päivään asti, jolloin läksin erään miehen luo, jota nimitettiin Mahalan Mikkeliksi ja jonka myös sanottiin olevan pahemmin suuttunut kuin kukaan muu ruotsalaisiin ja kaikkiin, mitkä heitä majoittivat. Kun tulin tämän miehen luo, jota koko pitäjä pelkäsi, tervehdin häntä ystävällisesti nimellään.
Fingerrosilta ostin hevosen kahdeksalla riikintaalerilla ja ratsastin sillä sitten lahden ympäri takaisin Mietoisiin, jossa Mahalan isännältä sain lainaksi satulan sekä paremmat sarkavaatteet kuin minulla ennestään oli. Mahalasta ajoin Lemulle, jossa yövyin Järäisiin. Kun seuraavana päivänä oli sunnuntai, menin kirkkoon, josta palattuani jouduin tekemisiin venäläisen rakuunan kanssa.
Mahalan isännän tultua lähdimme kartanosta ja minä päätin mennä täältä suoraan Vehmaisten ja Taivassalon puolelle, saadakseni tavata siellä arentimies Fingerrosia, joka oli minun hyvä ystäväni ja jolta olin ennenkin saanut tärkeitä tietoja. Isäntä lupasi toimittaa sanan tovereilleni, että he omia aikojaan pyrkisivät lahden yli Vehmaisten puolelle, missä sitten tavattaisiin Lahdenrannassa.
»No etkö sinä, Mikko, minua tunne, vaikka minä tunnen sinut ja emäntäsi ihan esivanhempianne myöten», vastasin minä, sillä torpassa olin lähtiessäni ottanut selon Mahalan isäntäväen sukujuurista. »En minä ainakaan muista sinua koskaan nähneeni», sanoi isäntä. »Vai niin, koska sinä et halua minua tuntea, niin hyvästi sitten!» olin minä närkästyvinäni ja lähdin ulos.
»Mutta osaatteko pitää omana tietonanne sen, mitä minä teille nyt ilmoitin?» kysyin minä. »Mahalan Mikkoa ei ole ennenkään tyhjistä kieräilyistä syytetty», sanoi hän kätensä ojentaen. »Oikeille Suomen sotilaille en ole koskaan ollut nurja, vaikka joutavanpäiväisiä vihollisen härnääjiä en kärsikään.»
Päivän Sana
Muut Etsivät