Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
"Kun minulle mikä sana tahansa voi tuottaa kuoleman, tahdon ainakin kuolla sellaisten sanojen vuoksi, jotka itseäni miellyttävät." Keisari hymyili: "Sinun täytyy tunnustaa, patriisi, että olen hyvin suvaitsevainen." Narses meni hänen luoksensa. "Sinä olet suuri luonne, Justinianus", sanoi hän, "ja syntynyt hallitsijaksi. Muuten ei Narses olisikaan palveluksessasi.
Justinianus puristi hänen kättään. "Persialaisetkin ovat Kristuksen vihollisia, sillä he ovat pakanoita." "Etkö enää muista, mitä patriarkka on opettanut: kerettiläiset ovat seitsemän kertaa pahemmat kuin pakanat. Heille on saarnattu oikeata uskoa, mutta he ovat sitä halveksineet. Se on synti pyhää henkeä vastaan eikä sitä anneta anteeksi ei maan päällä eikä taivaassa.
Se vihollinen, joka voi hävittää tämän valtakunnan ja kenties hävittääkin sen, tulee idästä." "Persialaiset", huudahti Justinianus ylenkatseellisesti. "Mistä alkaen", keskeytti Belisarius, "mistä alkaen on Narses, suuri vastustajani, pelännyt persialaisia?" "Narses ei pelkää ketään", sanoi tämä katsomattakaan vastustajaansa.
"Ensiksikään he eivät ennättäneet lopettaa suunnitelmiaan ja toiseksi" hän pysähtyi. "No toiseksi." "Toiseksi et sinä ole Caesar etkä Aleksanteri." Kaikki vaikenivat. Hetken kuluttua keisari sanoi levollisesti: "Sinä olet hyvin suorasukainen, Tribonianus." "Aina, Justinianus." Nopeasti keisari kääntyi kolmannen puoleen. "No, mikä on sinun ajatuksesi, patriisi." NELJ
Tästä keisari Justinianus, joka oli Amalasuntan kanssa liitossa ollut, otti syyn sekautuaksensa Italian asioihin. Vuonna 535 valloitti Belisarios Sisilian, lähti siitä seuraavana vuonna Etelä-Italiaan ja sai vähällä vaivalla sen kaikki kaupungit haltuunsa. Teodato, joka ei osoittanut sitä sotaista kuntoa, kuin nykyinen hetki vaati, kadotti kansansa luottamuksen ja hänet surmattiin.
Se suuri valtiollinen yhteys, jonka Rooma muinoin oli sivistyneesen maailmaan perustanut, oli jo auttamattomasti kukistunut. Turhaan oli Justinianus I koettanut keisarikuntaa jälleen kohottaa entiseen arvoon ja mahtavuuteen. Länsimaat jäivät lopullisesti barbaarikansojen valtaan, ja erityisiä kansallisuuksia alkoi syntyä roomalaisuuden raunioille.
ja yli pysyi Luojan lintu hiljaa sopessa Europan ja kukkuloita lähellä, joilta ensin lähti lentoon. Vallitsi pyhäin sulkain varjon alla, kädestä käteen mennen, maailmata; näin vaihtui valta, joutui käteen minun. Ma keisar' olin, oon Justinianus, mi vuoks ens Rakkauden, jonka tunnen, laeista otin liian pois ja turhan.
"Siinä tapauksessa", sanoi Teodora, "pyydän sinulta armon, että sallisit minun ehdottaa toisen sotapäällikön "Narses", jatkoi hän, ennenkuin Justinianus ehti mitään vastata, "tahdotko sinä lähteä toiseksi päälliköksi?" Hän tahtoi heti tehdä tämän Italiaan lähdön mahdottomaksi. "Kiitän", vastasi tämä katkerasti. "Sinä tiedät, että olen itsepäinen, vanha sotaratsu.
Justinianus ei näyttänyt erityisesti säikähtyvän salaliitosta kuullessaan. "Minäkin tiesin siitä", sanoi hän. "Mutta onko se jo niin pitkälle kehittynyt? "Joko huomenna varhain? "Teodora", huudahti hän, "sinä olet valtakunnalleni tärkeämpi kuin Belisarius ja Narses. "Kuule, kultakilpien päällikkö. Sinä pidät kaikki täällä koossa olevat vankeina siksi, kunnes Narses tulee heitä päästämään.
He eivät saa enää kauemmin palvella noita kerettiläisiä. Justinianus, anna heille takaisin oikea usko." Hän vaikeni. Keisari katsoi syvästi huoaten kultaristiin. "Sinä keksit sydämen syvimmät salaisuudet. Se juuri on kiihoittanut minua tähän sotaan enemmän kuin maine ja sotakunnia. Mutta olen epätietoinen siitä, olenko kykenevä, olenko arvokas niin suureen, niin pyhään työhön Jumalan kunniaksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät