Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Sitä hän selaili ja sitte osoitti 20 §:ää. Siinä oli luettavana: "Talonomistaja tahi hoitaja pitäköön osansa kadusta, katuränneistä ja käytävästä puhtaana." "Niin, mitäpäs siinä on?" "Sitäpä sitä viimmestä sannoo. Mitenkäs siinä lukkoo? Pee-uu, pu, hoo ... puhassa, eikös se sitä meinoo?" "Niin, että puhtaana on pidettävä katu ja..." "Sitäpä minä justiin!"
Mutta sitten sanoi Juho samaa. Hän sanoi vielä, että niin oli ollut vanhan Vuorelankin tahto. Ja eikös se Manu-vainaakin ennen kuolemaansa neuvonut, että "siihen justiin samaan Helsingin kouluun", sanoi Liisa leipomauunin luota. Eikä Heikki voinut kylläksi kummastella. Vasta hänen päästyään yksikseen tämä asia hänelle vähitellen selvisi.
Joku vaistomainen tunne virkkoi leirikunnalle, että elämä maalla voi tarjota juuri semmoista suloisuutta. "Tämä elämä", sanoi entinen lontoolainen Simmons miettiväisesti ja kyynäspäilleen nojaten, "tämä elämä on justiin semmoinen, kuin autuaaksi kutsutaan; niin minä luulen". Greenwich juohtui hänen mieleensä.
Ja oliko hän täällä maalla ollut tarpeellinen? Miksi he muuten olisivat kaikki yhä vielä muistelleet "Heikki-maisterin aikoja" jonkinmoisena pyhäisen rauhan ja siunauksen aikana! Ja miksi he muuten sanoisivat lähettävänsä toisen Heikin "justiin siihen samaan Helsingin kouluun". Ne raukat toivovat, että ainakin toinen Heikki palajaa. Ja siinä toivossa ne uskaltavat vaikka mitä.
Mutta koetusajossa juoksi tämä jo niin huonosti, että hätähätää pääsi sisälle, kilpailevien joukkoon. Tuosta Kujanen suuttui ja möi muutamalle pohjolaiselle tämän viiteen sataan markkaan, ja huomenna kun pohjolainen tällä ajoi, sai hän ensimmäisen palkinnon: viisi sataa justiin saman verran, mitä se hänelle maksoi." "Ja pohjolainen sai oriin ilman." "No ihan pennittä."
Ahdistaako se muoria? Ahdistaa. On aina niin ilkeätä kuulla kun köyhä ihminen pitää tuollaista tyhjää melua. Meluaa edes köyhyydessään. Niin, mutta se on justiin sellaista kun hampaaton ämmä puris hammasta. Piru kun tuolla Annikalla on suuri suu, totesi veli naurussasuin.
Justiin!» sanoi Miina. »Ja Laurahan se on tämä. Mutta nykyään sanotaan häntä vain rouvaksi ja kauniiksi rouvaksi ja Taavetin rouvaksi ja Ruman Taavetin rouvaksi.» »Se on hänen miehensä vain renkimies!» selitti neiti Smarin Esterille. »Renkimies!» huudahti Miina. »Taavetti ei ole ikinä renkinä ollut! Siihen hän ei pystyisi.
Viina vahvistaa ruumista, sana antaa sielulle ravintoa. Kipuna. No, ei suinkaan Roponen ole viinan ja sanan vaikutuksesta meitä juttelemaan kutsunut. Kyllä kai sinulla on tärkeämpääkin. Mitä kuuluu Pietariin? Roponen. Hyvää kuuluu, hyvää kuuluu! Mari. Tässä on. Roponen. Ensin on kurkku kasteltava, Sitten vasta haasteltava. Susi. No, niin justiin! Roponen. No, otappas sitten! Huttunen.
Kadulla vasta Ville taas vähitellen pääsi tolkkuunsa. Ensin häntä harmitti. Voi perhana, hän ajatteli, mikä minulta vei rohkeuden? Ihmisiähän ne ovat nekin, ei sen kummempia. Kahdella jalalla kävelevät, ihan niinkuin minäkin. Hitto vieköön! Siinä seisoin kuin mikä justiin, mitähän sekin neiti minusta ajatteli? No, ihme kumma, että pitää olla semmoinen tallukka!
Merkit olivat selvät, vaan neiti Smarin kysyi sellaisella Hänellä, kuin Miina olisi hullutuksia puhunut: »Neiti Holmako?» »No juuri justiin!» Esterin luona kaikkialla harvinainen neiti Holma, joka valitsi toverinsa kuin neulalla? Niihin kaikkien ihmeeksi ei itse Levonilla ollut vielä kunnia kuulua. Ja Esteri, hänen tietääkseen, ei ollut neiti Holmalle hyvänpäiväntuttukaan. Mahdotonta!
Päivän Sana
Muut Etsivät