Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Silloin oli jo niin myöhäinen ilta, että kaikki markkinamiehet olivat majapaikassaan. Kaikki rupesivat kummailemaan ja kauhistelemaan tehtyä tekoa, ja poliisein asiaa. Jokainen majamies antoi itsensä mielellään tarkastaa, niinpä Vanhanviran Jussikin.
Nyrkin kokoinen para, vaan osaapas juoksuttaa», myönsi Jussikin, puisteli housujaan mullasta ja kehotti Anttiakin siisteyteen: »Puistele sinäkin multaa housuistasi!» Lepohetken perästä alkoi uusi ajo. Poika selitti porsasta katsellen: »Se tonkii nyt tuossa multaa kärsällään.»
Salmeeni oli sanonut, sen kaikki tiesivät, ettei Renkelin Heikki heiniä vie, heinännoutajat saavat selkäänsä. Renkelissä tuumattiin miten heinät saataisiin kotiin. Jussikin oli kuullut Salmeenin uhkauksen ja sanonut: Aha minä olisin heinännoutajain joukossa, niin jumaliste vietäisiin heinät kotiin.
Ruvettiin nyt poliisein kanssa koettamaan saada itse varasta kiinni. Mentiin suorastaan siihen kaupungin osaan, jossa majaili sen pitäjän markkinamiehiä, josta Vanhanviran Jussi oli kotoisin, sillä he olivat yleiseen jo pahassa huudossa. Sattumalta menivät etsijät siihen taloon, missä Jussikin piti majaa. Heti huoneesen tultua selitti poliisi mitä on tapahtunut, ja mitä heillä on asiana.
Muisti Kaisakin vielä sen Riikosen asian, sillä hän oli ollut niihin aikoihin Liperissä. Hän ihmetteli: »Vai ei se Vatanen ole sen koommin viljellyt!» »Ei.» »Ei ole tullut viljellyksi!» todisti Jussikin, ja lisäsi: »Ja mitäpä hyvää siitä sen viljelemisestä lieneekään! Tappelua vain saa aikaan ja pahaa elämää!»
»Olisipa tuo jo entinenkin välttänyt», vastusteli Jussi, ja Antti taas puolestaan jatkoi muuta puhetta, myöntäen: »Pääseehän sitä maan rakoon, vaikka ei yhtään huikentelisi. Eikä se tämä Kaisa huikennellut nuoruudessaankaan, kun vielä siellä Liperintaipaleella tyttönä oli.» »Vakavahan tämä Kaisa oli jo silloinkin», kiitteli Jussikin sokeria puraistessaan.
"Ei se ole ruunun kokardi, vaan se on semmoinen lyyra, joka annetaan niille, jotka ovat käyneet kymnaasin läpi", selitti Jussi. "Hm! Kävinhän minäkin läpi sen Kuopion kymnaasin silloin kuin olin teitä sinne kyydissä toisna syksynä; eikä se minulle maksanut kuin viisikolmatta penniä koko ilo", tuumaili Kalle. "Hva fan säijer han?" tokasi nuori tuomari ja Jussikin oli hyvin uteliaan näköisenä.
"Mitenkäpä se sinäkään ... vaan käypihän tuota tuon verran palkattakin... Kunhan se nyt vain kotiinsa sattuisi..." Niin lähtivät emännän kanssa saunalta pihaan. "Luuleeko emäntä sen lähtevän?" kysäsi muori, kun olivat vähän matkan päässä. "Mene tuota tiedä ... vaan niin se minusta tuntuu, ett'ei se lähde semmoisten vihamielisten luo kuin Jussikin", arveli emäntä.
Tuiweroisen Tiitus oli kauwan aikaa ollut waiti ja neuwotonna. Selwästi huomasi hän joutuneensa kelloasiassa häwiölle suntion kanssa, sillä kaikki oliwat kääntyneet hänen puolelleen, yksin Sydänmaan Jussikin, josta hänelle oli alussa niin hywä apu ollut. Waikea oli hänen kärsiä tappiotaan, sillä sittehän hän olisi menettänyt kaiken arwonsa. "Kun minä etelässä käwin, niin..."
Tuo tapahtui samoina aikoina kuin Kanniaisen Jussikin seisoi samankaltaisen rangaistuksen, niinkuin ennestään jo tiedämme. No niin.
Päivän Sana
Muut Etsivät