Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Olemmehan me kolme vanhoja ystäviä, Lanyon; meidän iällämme ei niin helposti hankita uusia.» »Ei mitään», virkkoi Lanyon. »Kysy häneltä itseltään, jos haluat.» »Hän ei päästä minua luokseen», sanoi juristi. »Sitä en ihmettele», oli vastaus. »Jonkun kerran, Utterson, kun minä olen jo aikoja sitten kuollut, saat ehkä tietää koko totuuden. Nyt en voi virkkaa sinulle mitään.
»Ja nyt», sanoi toinen, »on teidän sanottava minulle, mistä äsken tunsitte minut?» »Tuntomerkeistä.» »Kenenkä antamista?» »Meillä on yhteisiä ystäviä», vastasi mr Utterson. »Yhteisiä ystäviä?» toisti mr Hyde jonkun verran käheästi. »Keitä ne olisivat?» »Tohtori Jekyll esimerkiksi», virkkoi juristi.
Ensimäisten yleisten huomautusten jälkeen johti juristi taitavasti keskustelun aineeseen, joka niin kiusallisella tavalla vaivasi hänen ajatuksiaan. »Kuules, Lanyon», sanoi hän, »me, sinä ja minä, lienemme vanhimmat Henry Jekyllin ystävät maailmassa?» »Toivoisinpa, että ystävät olisivat hiukan nuorempia», nauroi lystikäs tohtori. »Niinpä tosiaan, luulen asian muuten niin olevan.
Se oli kiusallinen kohtaus, selitti toinen, suoraan hänen kysymykseensä vastaamatta. Juristi, vieraat miehet ja kaikki! Hyvä, etten toki ampunut heitä. Häh? säpsähti Soisalo. Ampunut? Jätäpäs vain se temppu tekemättä! Antti vetäisi auki kirjoituspöydän laatikon, jonka ääressä hän istui, ja heitti ystävänsä eteen kiiltävän, uuden-uutukaisen revolverin.
Mutta niin häthätää ja niin varmasti ei hänen huomionsa ollut milloinkaan herännyt kuin tällä kertaa, ja voimakkaan, melkein taikauskoisen odotuksen ja toivon tunteen valtaamana hän vetäytyi talon portin varjoon. Askelet lähenivät, kunnes ne kuuluivat aivan läheltä, kääntyen kadun kulmassa. Juristi kurkisteli varovasti ja nyt voi hän jo aprikoida, mitä lähestyjä saattoi olla miehiään.
Niin, vaikka tiedänhän, ettei se todista mitään, ei siksi kirjanoppinut olen minäkin; mutta ihmisellä on tunteensa kuitenkin, mr Utterson, ja niin totta kuin tässä seison, oli se mr Hyde!» »Ni-niin » sanoi juristi. »Pelkäänpä melkein samaa. Pelkään tuolla tuttavuudella olleen juurensa siinä, mikä pahaa oli, eikä siitä voinut mitään hyvää koituakaan.
»Olen hyvin huonona, Utterson, hyvin huonona», vastasi tohtori synkeästi. »Ei kestä enää kauan, Jumalan kiitos.» »Sinä oleksit liian paljon sisällä», sanoi juristi. »Sinun on tehtävä kävelymatkoja ja saatava raitista ilmaa keuhkoihisi, kuten minä ja Enfield. »Kiitos ystävyydestäsi», huokasi tohtori. »Mielelläni minä mutta ei, ei, ei, se on aivan mahdotonta. Minä en uskalla.
»Mitä nyt, Poole, mikä tuo sinut tänne?» huudahti hän sekä lisäsi, katsottuaan tarkemmin häneen: »Mitä on tapahtunut? Onko tohtori sairas? » »Mr Utterson», sanoi uskollinen palvelija, »asiat eivät ole nyt ensinkään hyvin». »Istu, ja tuossa on sinulle lasi viiniä», kehotti juristi. »No niin, tyynny nyt älä ole niin hätäinen! Sano nyt minulle suoraan mitä haluat.»
Luentosalissa hän näkyi harvemmin, mutta sai kuitenkin kutakuinkin säädylliseen aikaan suoritetuksi välttämättömimpänsä, ensin kandidaattitutkinnon ja sitten oikeustutkinnon, sillä perheen perinnäissääntöjen mukaan oli hänestä tuleva juristi ja sitä myöten virkamies niin korkealle asteelle kuin asteita riitti mutta ilman hätäilemistä.
Nytkin hän istui viinilasi koskemattomana edessään ja katse lattiaan luotuna. »Minä en voi enää kestää.» »No no», sanoi juristi, »huomaan, että sinulla on syysi siihen mitä sanot, Poole; huomaan, että asia on vakavaa laatua. Koeta nyt sanoa minulle, mitä se on.» »Minä luulen, että jotakin hirveää on tapahtunut», vastasi Poole käheällä äänellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät