Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Laulu, joka kohosi noista holveista, näytti minusta ikäänkuin kuolleen sielu, kun se nousee noista kolkoista hautakammioista ja ylenee jumalansa luo. Minä ihmettelen tätä uskoa, jota halvin ja oppimattominkin voi ymmärtää ja joka saattaa heidän uskomaan hengellistä elämää ja elämään niin, että he siihen pääsevät.
"'Silloin ei sinun pidä mitään työtä tekemän. Muuten vietettiin juutalaisten sabbattia iloisena juhlana, kuten meidän jouluamme. Se oli yleinen ilopäivä, ja juutalaisten laki kielsi jyrkästi kaikki surun ja murheen osoitukset juhlan aikana. Kansan käskettiin iloita ja riemuita kaikesta voimastaan Herran Jumalansa edessä.
"Mitä hullutuksia!" huudahti Tigellinus. Toiset, jotka huomasivat hänen sanojensa sattuvaisuuden, katselivat kummastuneina toisiinsa ja toistelivat toistelemistaan: "Hän on oikeassa! He kuolevat kummallisella ja aivan erityisellä tavalla." "Minä vakuutan teille, että he näkevät jumalansa," huudahti Vestinus.
Hän hiipi erääseen pimeään pylväskäytävän kulmaan ja unohti pian palavasti rukoillessaan itsensä, kaupungin ja koko maailman. Hän oli hänen luonaan ja hänen Jumalansa luona. Tällä välin kului aselevon viimeinen tunti. Aurinko kallistui jo merta kohti.
Se hellä yhteys, jonka ne kuvailivat olevan valitun kansan ja heidän jumalansa välillä, näytti tukevan Isaakin ylevää uskoa hänen kansansa aiottuun päämäärään. Tämä päämäärä näytti olevan selvillä sanoilla lausuttu, vaikkei koko aate Athenalaista miellyttänyt.
Taas Israel pois luopui Herrastansa Ja synneillänsä kirouksen saatti Itselleen: joutui sortovallan alle Jabinin, julman kuninkaan, mi heitä Rautaisilla sotavaunuillansa Aika ajalt' ahdistellen nylki. Jo kaksikymment' ajast'-aikaa kärsi Israel', eik' ollut auttajata. Mutt' ahdistettu kansa tuskissansa Rukoillen kääntyi Jumalansa luokse, Joit' yksin apu ain' on saatavana.
Kun hän silloin pysähtyi, etsiäkseen yhä enemmin pimeään tottuneilla silmillään erästä Sphinksi-kujanteen päässä olevaa temppeliä, jonka lähellä hän jo varmaankin luuli olevansa, kuului odottamatta hänen korviinsa hänen oikealta puoleltaan juhlallinen, moni ääninen valituslaulu. Se oli Osiris Apiin pappien laulua, jotka keski yön aikaan temppelinsä katolla viettivät jumalansa mysterioita.
Ja lähtiessään hän sanoi Iisakille tarvitsevansa yksinäisyyttä ja lepoa Jumalansa kanssa keskustellakseen. Jumala veti häntä sormesta, kolkutti sydämeen. Ja niin hän lähti. Päivät kuluivat.
Hän ei ole vielä oppinut näkemään Jumalaa toisessa, hän on vain oppinut tuntemaan oman Jumalansa, ja kun hän ensin ymmärtää, että toisessakin on Jumala, hän luulee, että hänen oma Jumalansa on toisessa ja siitä seuraa katkeria kokemuksia, sillä jonkun ajan kuluttua hän herää huomaamaan, että Jumala toisessa ei ollutkaan sellainen kuin hän luuli, se ei ollut hänen oman mittapuunsa mukaan täydellinen.
Se puhujata kiihottaa ja vähän ajan perästä pärskähtää taas tänne tähtiä kohti lause: » keisarillinen esitys notkistaa yhden polven rahan epäjumalan eteen, valiokunnan mietintö notkistaa molemmat polvet tälle Jumalalle, mutta hra Wrede ja hänen miehensä heittäytyvät, kuin itämaalaiset fetischinsä eteen, kokonaan pitkälleen tämän Jumalansa eteen». Hyss! Hyvä!
Päivän Sana
Muut Etsivät