United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jumala ei meitä pidä syntisinä, Jumalalla ei ole mitään anteeksi annettavaa, me emme millään tavalla voi rikkoa Jumalaa vastaan, me emme voi tehdä itseämme suuriksi tai pieniksi jumalallisen elämän silmissä. Jumalaa vastaan ei ole koskaan rikottu; Jumala aina rakastaa. Mutta mitä on syntein anteeksi antamus? Se on asia, joka tapahtuu meidän kesken ilmenneessä elämässä.
Puhu taas niin paljon siitä, että Herra Jumala johtaa meidän kohtalot niin tai näin ha ha kyllä kai! Niin kuin ei Jumalalla olisi muuta virkaa kuin ajatella meitä matosia. Ei, rikkaus maailmassa hallitsee. Miksi sinä luulet vallassäätyläisiä pidettävän niin korkeassa arvossa? Ovatko meitä paremmat?
Kukaties Jumalalla on joku vähäinen rakkauden työ minuakin varten, joku erityinen palvelus myöskin minua varten, että minua tarvitaan tässä mailmassa, niin kauan kuin minä olen täällä. Sillä tänään tuli Justus Jonas, jonka pieni poika on kuollut ruttoon, minun luokseni ja sanoi: "Thekla, tee hyvin ja käy vaimoni luona. Hän sanoo, että sinä osaat lohduttaa häntä, sillä sinä ymmärrät surun."
Mitäpä onkaan maailman korskeus ja komeus sen mielestä joka odottaa niitä pysyväisiä palkinnoita joita Jumalalla on varalla oikeauskoisille. No poikani, sanoi vihdoin vanha Mansur, kääntyen Abdallahin puoleen, oletko matkaasi tyytyväinen? Isä, vastasi nuorukainen, minä kiitän sinua vieraanvaraisuudestasi. Sydämesi on vielä rikkaampi kuin rahastohuoneesi.
Ei, ei ole sitä minulle koko maan päällä. Astun siis Jumalan tuomio-istuimen eteen isäni, vaimoni ja lasteni kiroamana; minun nälkään kuolevaisten lasteni surkeat huudot estävät vielä kuolemassakin minusta viimeisen lohdutukseni!" "Rauhoitu, onneton ystävä parkani!" lohdutti häntä pappi. "Jumalalla on armoa ja apua kaikille, miks'ei sinullekin.
Paljoko?« huusi vääpeli kiihkoisena. Hänen soinnuton äänensä oli kuin haudasta tuleva. «Olkaa vaiti!... Elämänkivi, se on yksin Jumalalla, ja Jumala ei ole sitä ihmisille antanut, ei pyhimmällekään«, sanoi Klaus vakavasti. «Teillä se on, teillä se on! Minä maksan, minulla on rahaa. Häh? Piisaako Kärmälän maa? Se on hyvä maa«.
Välistä selitti hän ne hyödyttömiksi, välistä ei hän ollut niin tarkasti katsonut. »Miltä näyttää pyhä Mikael?» kysyttiin häneltä eräänä päivänä. »En nähnyt hänellä kruunua, enkä tiedä, mimmoiset vaatteet olivat.» »Oliko hän alaston?» »Luuletteko, ettei Jumalalla ole kylliksi häntä pukeakseen?» »Onko hänen päässään hiuksia?» »Miksikä ne olisivat leikatut?» »Oliko hänellä vaaka?» »Sitä en tiedä.» Kun tuomarit toisella kertaa rupesivat jäsen jäseneltä kyselemään pyhimyksistä, vastasi hän, että hän ainoastaan ajatteli heidän ääniään. »Mutta kuinka ne voivat puhua, ellei niillä ole jäseniä?» »Se on Jumalan asia.» Hän lisäsi, että ääni oli kaunis, lempeä ja vaatimaton ja puhui ranskaa.
Sen verran olkoon ylipäiten sanottu että perustuksena kaikkeen siihen mitä ateistiselta taholta tavallisesti hoetaan Jumalan olevaisuutta vastaan, on se väite, että Jumalalla muka kuvitellaan olevan inhimillisiä intohimoja taikka että ihmisjärjelle aiheettomasti omistetaan sellainen voima ja viisaus että pyrimme määrittelemään ja käsittämään mitä Jumala voi ja mitä hänen tulee tehdä.
Viisaasti oli siis viisauden toimesta lailla säädetty turva heikoimmalle, apu eniten tarvitsevalle ja nyt tuo Jumalan turvaaja, viisaus, asui itse huoneessa, jonka oli hiedalle rakentanut, eikä ollut nyt vaaran hetkellä lakipykälää turvana, kuten Jumalalla. Mutta oli miten oli!
Hän puhdisti verkon ja huokasi istuessaan meren rannalla: Jumalalla ei suinkaan ole aikaa ajatella minua, koska hän niin kokonaan on hyljännyt minut! Sitten hän heitti verkkonsa jälleen mereen ja rukoillen Jumalalta parempaa kalaonnea hän katseli, miten se hiljalleen vaipui syvyyteen.