Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Vihdoin nousi Julien paikaltaan, meni Jeannen luo ja sanoi: Tahdotko nyt jäädä yksin! Jeanne tarttui kuin ihastuneena häntä kädestä: Niin, niin! Jättäkää minut yksin! Julien suuteli häntä otsalle jupisten: Käyn sinua silloin tällöin katsomassa. Ja hän poistui rouva Dentun kanssa, joka siirsi nojatuolinsa toiseen huoneeseen. Jeanne sulki oven ja meni aukaisemaan molemmat ikkunat selkoselälleen.
Ja äärettömän tuskan valtaamana tuon ajatuksen johdosta hän vaipui vuoteeseen ja alkoi rajusti itkeä. Julien seisoi suu auki eikä tietänyt, mitä sanoa, mitä tehdä. Pappi puuttui silloin vielä asiaan: Kas niin, kas niin!
Lakkaamatta kiisteli Julien hotellienkin isäntien ja palvelijain, ajurien ja kaupustelijain kanssa, ja jos hän kepelästi oli onnistunut saamaan vähän alennusta, niin sanoi hän Jeannelle käsiään hykertäen: Minä en tahdo antaa varastaa mitään itseltäni.
Kun Jeanne ja Julien, kääriytyneinä kaapuihin ja peitteisiin, jotka heille oli lainattu, olivat paluumatkalla kotiin, sanoi Jeanne melkein tietämättään: Hän on oikein kelpo mies, tuo jättiläinen. Ja Julien, joka ajoi hevosta, vastasi: Kyllä, mutta hän ei osaa aina käyttäytyä ihmisten seurassa.
Jeanne poimi lehden: kaksi leppäterttua istui sen alla kuin kaksi haurasta punaista kuorta. Viattomasti, hiukan rohkaistuneena sanoi hän: Kas, pieni pariskunta! Julien kosketti huulillaan hänen korvaansa ja kuiskasi: Tänä iltana olet oleva minun vaimoni.
Sitten kuului portailta liikettä aivan kuin sairasta olisi kannettu, ja sitten tuli Julien ilmoittamaan vaimolleen, että tämä saattoi palata huoneeseensa. Jeanne vapisi aivan kuin hän olisi nähnyt jonkun kamalan näyn. Hän kävi jälleen istumaan uunin eteen ja ajatteli: "Kuinka hän jaksanee?" Levottomana ja hermostuneena käveli Julien huoneita pitkin edestakaisin ja oli aivan suunniltaan vihasta.
Heti kotiin tultuaan riensi hän poikansa luo, vei hänet omaan huoneeseensa ja suuteli häntä rajusti pitkän aikaa. Julien palasi päivälliseksi herttaisena, hymyilevänä, ystävällisenä ja kysyi: Eivätkö isä ja äiti tänä vuonna tulekaan tänne?
Heidän oli jano; kostea jälki johti heitä kiviröykkiöiden kautta pikkuruiselle lähteelle, johon oli laitettu ontosta kepistä kouru vuohipaimenia varten. Sammal peitti maan lähteen ympärillä. Jeanne kävi siihen polvilleen juodakseen, ja Julien teki samoin. Kun Jeanne nautti raikkaasta vedestä, otti Julien häntä vyötäisistä ja koetti vallata hänen paikkansa kourun suussa.
Julien tuskin puhuttelikaan nyt vaimoaan, aivan kuin hän olisi kantanut kovaa kaunaa häntä kohtaan sen jälkeen, kun hän oli kieltäytynyt lähettämästä sisäkköään pois talosta. Eräänä päivänä ryhtyi hän taas puhumaan siitä asiasta, mutta Jeanne veti taskustaan paronittaren kirjeen, jossa tämä pyysi viipymättä lähettämään tytön hänen luokseen, ellei häntä pidettäisi Peuples'issa. Raivoissaan huudahti silloin Julien:
Sen komitean puolesta, jonka akatemia tätä varten asetti ja johon kuuluivat Mérimée, Reinaud, Stanislas Julien, Guignaud ja de Wailly, vastasi Mérimée tavalla, joka samalla kuin se osottaa, mitä laatua Leduc'in arvelut olivat, myöskin todistaa Mériméenn ankaraa velvollisuuden tuntoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät