United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun en ajattele sitä, mikä on tuleva, mietiskelen sitä, mikä on ollut eikä koskaan palaa muistelen kotkaani, joka väsymättömin siivin kiiti päämaaliansa, ihmiskunnan vapauden säteilevää ihannetta kohti. Minä en voi joutilaana istua ja odotella sitä suurta hetkeä, joka on hänen työtänsä, vaikk'ei hän ole täällä enää sitä näkemässä. Hän uhrasi sille miehuutensa vuodet ja sille hän pyhitti elämänsä.
Eihän tuo liene vaikea arvata, lausui Niilo, samalla kun tarttui kiinni noihin käsiin ja veti niiden omistajan rinnalleen istumaan. Hiljaa mies, torui Katri, luuletko minulla olevan aikaa täällä joutilaana oleskelemaan. Mihinkäs sinulla on kiire? Täytyy mennä lehmiä hakemaan. Isä käski vaan sanomaan sinulle, että meidän tänä iltana olisi mentävä nuotalle. Sitä olen minäkin vähän arvellut.
Prefekti rypisti otsaansa. Narses huomasi tämän. "Olisin luovuttanut päällikkyyden sinulle, prefekti", sanoi hän, "mutta sinä et kai tahdo katsella joutilaana Helvillumissa. "Minä tarvitsen sinua ja pelättyä miekkaasi Capraen ja Taginaen valloituksessa." "Ja jos kaadun hyökkäyksessä", virkkoi Cethegus hymyillen, "niin keisarin sotapäällikkö ei silti sure itseään kuoliaaksi."
Rengillä, joka istui joutilaana tuvan rappusilla, loisti uudet kellonperät verkaliivin päällä, isäntä luki puoliääneen lehteä pirtin ikkunan alla, ja emäntä, joka äsken oli lopettanut lypsynsä, oli muuttanut uudet vaatteet ylleen. Ja kun Elli katsahti ulos maisemaan, ei hän siellä nyt nähnyt ainoatakaan kaskisavua, joita eilen oli kohoillut joka taholta lähellä ja kaukana.
Kerran näki hän Katin leikkaavan pellolla ja riensi hänen luo, mutta läksi taas heti pois; hänestä tuntui sanomattoman vaikealta olla yksin joutilaana ahkerain keskellä, eikä kuitenkaan ymmärtänyt mitään talon töistä, vaan tiesi kuinka taitamattomasti käyttäisi itseään niissä. Katin jalous ei hänestä näyttänyt alenevan, vaan päin vastoin ylenevän tämän työn kautta.
Tosin en joutilaana ollut; mutta olihan minulla aikaa tuohon jalkamatkaankin, miks'ei sitten tärkeämpään. Vaan kuulkaas miten kävi! Joku nuori posti-sihteeri oli tahtonut ylvästellä erinomaisella maantieteen tuntemisella.
Oleskeleminen eteläisessä ilmanalassa ja ulkomaan lääkärien määräykset näyttivät olleen tehottomat hänen kivulloisuuteensa. Hän oleskeli nyt koko talven joutilaana kotona. Viimein sanoi hän, ettei hän huonon terveytensä tähden saattanut jatkaa opintojaan ja että hän mieluimmin tahtoisi ruveta maata viljelemään.
Silloin hän, näet, julkaisi suorasanaisen kertomuksen »Nimi-Päiwä, elli Hywä Elämä Howissa, jonka on kirjoittanut joutilaana Jak. Juteini». Tämä kertomus eli »jutelma» on keskustelun muotoon puettu sekä on läpeensä opettavainen laadultaan. Siitä löytää paljon hyödyttävää opetusta ja se kuuluukin hauskimpien ja viehättävimpien kyhäelmien joukkoon, mitä Juteini ikinä on kirjottanut.
On synti antaa kaiken tuon maan olla joutilaana." "Viljelläkö!" huudahti Séguin. "Sen ihmeen minä tahtoisin nähdä. Sieltä ei kukaan saisi sadokseen muuta kuin kiviä ja sammakoita."
Se oli minun kirjani, jonka hän löi pulpettiin; ja kun seisoin hänen vieressään, pitäen vaaria hänen silmästänsä, kun se katseli ympäri huonetta, näin kaikkien poikien pysähtyvän, mitkä hämmästyneinä, mitkä puoleksi pelästyneinä, mitkä ehkä murheellisina. Steerforth'in paikka oli pitkän kouluhuoneen toisessa päässä. Hän seisoi joutilaana, selkä seinää vastaan, kädet plakkarissaan ja katseli Mr.