Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Koska joulukuusi sytytetään, olen minä takaisin, ja olen silloin joko ... mutta minä en tiedä enään, mitä sanon Jumala olkoon sinun kanssas!" Morsian taitanut ei vastata; hän seisoi vaan ihmetellen ja ääneti katsellen Uotia, joka painoi karvalakin päähänsä ja otti pahkasauvan käteensä.
Siellä loisti jälleen joulukuusi kynttilöineen, joulupukki hyppeli saliin niinkuin ennenkin, kolme täyttä vasua kannettiin sisään ja isä alkoi jaella kääröjä. Jännityksissä ja uteliaana seisoin minä tuumiskellen, mitä mahtaisi nyt minun osalleni tulla. Ensimäisen vasun sisältö oli jaettu kaikki olivat saaneet jotain kaikki, paitsi en minä; mutta en minä kuitenkaan vielä käynyt toivottomaksi.
Mitä sanoisivat äiti ja Esteri ja Eeva, jos äidin käsi nytkin kipeytyisi? Eiköhän tulisi hätä niinkuin kesälläkin. Mutta Jaakolle itselleen tuli samallainen hätä kuin kesällä, jolloin häh alkoi kerätä rahoja ostaakseen uudet sakset. Hän meni sisään. Joulukuusi oli pystyssä ja tuoli oli paikoillaan. Ei ollut muita kuin Esteri huoneessa.
Viimein löikin kello määrätyt kuusi lyöntiä, salin ovi avattiin ja sinne riennettiin sisään. Siellä seisoi loistava joulukuusi lukuisine pienine kimaltelevine talikynttilöineen ja täynnä omenoita ja makeisia. Kesti kauan ennenkuin hennoi siitä katsettaan irroittaa.
No, no, no; sehän on tietysti pelkkää leikkiä minulta Helmer. Tulevathan ne kai ilmi täniltana kun joulukuusi on sytytetty, arvaan ma. Nora. Oletko muistanut kutsua tohtori Rankia? Helmer. En. Vaan eihän sitä ole tarvis; seuraahan se itsestänsä, että hän on illallisella meidän kanssa. Muutoin kutsun minä hänet, kun hän tulee tänne aamupuolella. Hyvää viiniä olen minä hankkinut.
Lilli tattoo katvaa ylöt taivaateen. Silloinhan tulet jättiläistytöksi, pitemmäksi kuin pisin joulukuusi metsässä! Ei, ei, Lilli lentää näin! Tuo pieni keijukainen levitti käsivartensa ja heilutti pieniä käsiänsä ilmassa.
Lopuksi jakoi waimoni heille kaikki makeiset. Kun ilo oli loppunut ja lapset saatetut kotiinsa, istuimme kahden kahtostaan salissa. Tuo onnistunut joulukuusi ja sen ympärillä laatimamme ilo oli meidänkin sydämiimme luonut semmoista iloa ja waloa, että en luule koskaan ennen semmoista tunteneemme.
Yhäti juostiin, puuhattiin, Kuin milloin ovi aukaistiin, Niin ilo syntyi kaikuvainen. Mut ovi pantiin lukkohon, Avaimen reiäst' tirkistimme. Se tavattoman ahdas on, Ja selvän saanti mahdoton, Me kokeemme tok' uudistimme. Jo ovi aukes vihdoinkin, Salissa seisoi joulukuusi, Säteili valo ihanin, Oksissa loisti tähdetkin, Aiottiin alkaa leikki uusi.
Regina näytti keksineen pelastavan ajatuksen. »Hyvä, herra», huudahti hän, »otan sen, mutta ensi jouluksi lahjotan teille sen edestä, mitä hyväksi näen.» Ja onnellisena tässä toivossaan juoksi hän ulos. Joulukuusi oli sammunut.
Kätke joulukuusi hyvin, Leena. Lapset eivät saa nähdä sitä ennenkuin illalla, kun se on koristettu. Kantaja. Viisikymmentä äyriä. Nora. Tuossa on kruunu. Ei, pidä se kokonansa! Nora panee oven kiinni. On, hän on kotona. Helmer. Pikku oravako se siellä häärii? Nora. Juuri se! Helmer. Milloinka orava tuli kotia? Nora. Vast'ikään.
Päivän Sana
Muut Etsivät