Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Se nyt ... oli semmoinen hullutus. Tapahtui pieni sotku tuolla metsässä eilen. Mutta olkoon... Kuinka, joko hän nyt tuli? Sen veitikan piti tulla vasta viikon kuluttua. Hittoako hän nyt jo! Täti katselee kummastellen sukulaiseensa ja kysyy: Onko hänet sitten pyydettävä sisään? Antaa tulla vaan, sanoo Mikko. Odottakoon keittiössä ... pian tästä joudun.
Bartholdus Simonis. Nyt joudu Kaarle! Kaarle Olavi. Kyllä joudun niin paljon kuin näin harmissani ollen on mahdollista! Bartholdus Simonis. Mistä syystä oletkaan näin kovin harmistunut? Kaarle Olavi. Monesta syystä, mutta enimmän kuitenkin siitä syystä, ett'en tullut haavoitetuksi niinkuin sinä! Sepä kummallinen syy harmiin! Kaarle Olavi. Kummallinen kyllä, mutta luonnollinen!
En ole sitä varten syönyt metsässä pähkinöitä, siksi kun ne loppuivat, en ole siksi palvellut Matti Mugkos'in myllyssä, niinkuin renki retvana, en ole siksi viskannut itseäni alas kellarinportaista enkä pujottanut viinalle haisevaan tynneriin, että minulle, kun kuitenkin oikeuden kynsiin joudun, sanotaan: 'Ei teitä haetakaan!"
Ja parin minuutin kuluttua hän oli peittynyt pilkkopimeään, astuen rappusia, jotka yllämainitusta matalasta luolasta kävivät kierrellen ylöspäin kallion sisustaa myöten. »Perhanan vuorimetsäläisiä!» mutisi kapteeni puoliääneen. »Minne minä joudun, jos Kustaavukseni, protestantti-liittokunnan ikivoittoisan leijonan kaima, tulisi vaivaiseksi heidän harjaantumattomissa käsissään!»
Ilmatkin olivat jo lauhtuneet, ja ensimmäisten kevään oireiden mukana heräsi minussa vanha levottomuus, joka ajoi uusiin seikkailuihin. Kaikenlaisten vaiheiden ja pikku seikkailujen jälkeen joudun jälleen Turkuun, jossa ruhtinas Galitzinin keittiöstä vien ylikokin vankina muassani.
Sinä et ole oikein tarkastellut Kustaata. Hän on sievä ja lempeä mies. Katsoppas vaan hänen kauneita, sinisiä silmiänsä. Viides kohtaus. Kas niin, rohkeasti eteenpäin vaan. Tosiaan sinä olet oikein soman näköinen. KUSTAA. Voitto! minä joudun koko maailman nauruksi. Tuossa hän onkin. Katso kuinka kaunis! Komea vartalo, jalo muoto. Luullakseni täti jo häntä neuvottelee.
TAAVI. Olet, äiti. Mutta mieleni käy toisinaan niin levottomaksi, niin kummallisen hurjaksi, ett'en ollenkaan voi sitä hillitä enkä jaksa tahtoani hallita. Joudun aivan kuin haltioihin... EM
"Kaikki olikin vaan tyhjää unta", huokasi poika, "ja mihinkäs minä nyt joudun?" Hiukan asemaansa aprikoitua, päätti hän parasta olevan palata takaisin maitomökille, pyytää siellä kaikilta anteeksi, vaikka ei hän tiennyt oikeastaan, mitä hänellä oli anteeksi pyytämistä. Niin oli parasta tehdä, sillä Riston ja uuden äidin luo ei hän tahtonut enää ikinä mennä.
Ei ole tarmoa työhön, valittaa en voi ... lähdenkö pois? Mutta jos en pääsekään yli? Jos joudun iäksi harhailemaan erossa sinusta. Sinä siellä, minä missä, ikuisessa erossa? En voi lähteä sille taipalelle. Jos eromme on oleva ikuinen, en sitä ainakaan itse tahdo jouduttaa.
Mutta nyt hyvin tietäkää, että toivon tulevani hyvien ihmisten luoksi; kuitenkaan en tahdo tuota niin kiven kovaan väittää, mutta se tyyni tietäkää, että, jos jotakin tänkaltaista, minä ainakin sitä ankarasti väitän, että joudun jumalien luoksi, jotka ovat hyviä hallitsijoita.
Päivän Sana
Muut Etsivät