Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Kuulustelemiset, joiden edellä kiiniotettua itseään koskevat seikat mitä tarkimmasti tutkittiin, kävivät aina melkein tähän tapaan: Onko rouva Bonacieux antanut teille mitään jätettäväksi hänen miehellensä tai kelle muulle? Onko herra Bonacieux antanut teille mitään jätettäväksi hänen vaimollensa tai kelle muulle? Onko jompikumpi uskonut suusanallisesti teille mitään?
Samalla hän loi minuun ylpeän, surullisen katseen ja lähti kylmästi tervehtien nopeasti tiehensä, ikäänkuin peläten sanoneensa liikaa. "Mutta minä" hänen rintansa kohoili ja ohuet huulet sulkeutuivat "minä en kärsi tätä enää. Tuo kopea! Hänen täytyy rakastaa minua tai kuolla." "Niin hänen täytyy", sanoi Cethegus tuskin kuuluvasti. "Jompikumpi hänen on tehtävä." YHDEKS
Emme enää pidä puhelua vireillä jotain sanoaksemme, emme tartu jokapäiväisiin aineisiin syntynyttä äänettömyyttä poistaaksemme. Ainoastaan joku huomautus silloin toinen tällöin, kun on jotain, joka meitä huvittaa ja johtuu mieleemme, joku pieni piirre, joka näyttää kuvaavalta ja jonka jompikumpi meistä on keksinyt. Voimme kuulla soittoakin, pelkäämättä, että toinen selittäisi sen epäkohteliaaksi.»
Sir Peter pudisti päätänsä ja veti suunsa hiukan nauruun. "Nostock ei häviölle joudu. On ollut kuusi sukupolvea Nostockeja ennen sen tilan vuokramiehinä." "Sen arvasin," sanoi Travers kuivasti. "Ja ja," änkytti Sir Peter, "jos viimeinen sitä sukua joutuu häviöön, niin hän voi luottaa minuun, ja jos jompikumpi meistä kaatuu niin se ei tule olemaan ."
Nyt aluksi viihtyy hän siellä, sittemmin, kuin hän ja vanhus etsi jotakin sopivaa sanaa, jonka hän, jos lienee löytänytkin, kuitenkin jätti sanomatta samapa se, toistaiseksi hänen pitää viihtyä. Sitä paitsi täytyy hänen, mielellään tai vastenmielisesti, oppia siellä jompikumpi maamme kielistä, sillä muuten hän ei koskaan tunne olevansa kotonaan tässä maassa.
Saanko minä, herra toimittaja, asiani teille laulaa ja laulaa? HURMERINTA. Mutta sehän käy näppärästi! Herra toimittaja tänne on aivan vasta tullu ja tullu, faktori käski sanoa, että Hilleri on hullu. Hulluko? Hillerikö hullu? Faktori käski toimittajan ikkunasta huutaa ja huutaa. HURMERINTA. Mutta kyllä minun täytyy sanoa, että teistä jompikumpi on hullu, joko sinä taikka faktori!
Ja minä tunsin myöskin sen sydämen, joka aiottiin haavoittaa; kuinka uskollinen, kuinka hellä, kuinka totinen; kuinka vähitellen ja millä tuskalla T:ri Luther oli oppinut pitämään nuoruutensa epäjumalaa valheena; millä ponnistuksella hän, kun jompikumpi, Jumalan sana taikka kirkon ääni vihdoin oli valittava, oli pysynyt kiinni raamatussa ja pannut entisten päivien toiveet, luottamuksen ja ystävät menemään; kuinka tämä eroaminen vielä vaivasi häntä; kuinka mielellään hän vielä, niinkuin nöyrä, pikkuinen lapsi ja uhraten kaikki, paitsi totuuden ja ihmissielut, olisi heittäynyt jälleen sen kirkon helmaan, jolle hän oli hehkuvassa nuoruudessaan tarjonnut kaikki, mikä tekee elämän kalliiksi.
"Hyvä ystävä!" vastasi kapteeni ja pysähtyi, sillä hän hyvin tajusi, että tämä päällikön antama käsky etupäässä koski häntä, jos kohta sen ohessa ratsujoukkoakin. "Onko tuo jompikumpi niistä kahdesta?" kysyi päällikkö kääntyneenä häntä lähinnä ratsastavan ratsumiehen puoleen. Viime mainittu kannusti hevostansa ja ratsasti aivan kapteenin eteen.
Hän katseli, katseli noitaa, luullen puolittain, että joku henki oli pukeutunut tämän hahmoon ja tullut häntä pilkkaamaan. "Kuinka?" kysyi Nevalainen. "Sinäkö hourit vai minä?" "Ei kumpikaan", vakuutti noita. "Varmasti jompikumpi, ja luulenpa melkein, että sinun järkesi on taistelun hyörinästä ja saamastasi kolauksesta vähän seonnut", arveli Sipo.
Ole jompikumpi, vaan elä molempia, lausui Porthos. Kuuleppas, Athos sanoi sinulle äskettäinkin: sinä pistät lusikkasi joka puurovatiin. Oh, olkaamme suuttumatta, siitä ei olisi mitään hyötyä, tiedäthän hyvin, mistä olemme keskenämme suostuneet, sinä, Athos ja minä.
Päivän Sana
Muut Etsivät