Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Minkä vuoksi me, maan mahtavat, perustamme kirkkoja ja luostareita, käymme toivioretkillä, alistumme kirkonrangaistuksiin ja rukoilemme, jollemme senvuoksi, että kansan etu ja valtakunnan onni vaatii meitä tekoihin, jotka ovat omalletunnollemme kristittyinä vaivaksi? »Siinä, kuninkaallinen veljeni», virkkoi tähtienennustaja, »te teette viisaasti.
Niin se on tässä maailmassa, yhdellä yhtä, toisella toista; mutta sittenkään emme omantuntomme tähden voi olla anovaista auttamatta, jollemme tarkoin tunne häntä ja tiedä, että hän anoo ilman tarvetta. Sillä muutoin voisimme olla auttamatta oikeata tarvitsevaista ja niin kovasydämisyydellämme vetää päällemme Herran tuomion.
Minä ajattelen välisti, minä, että hänen edessänsä kaikki tyyni olemme kuin änkyttäväiset lapset, ja jollemme aina voi saada selkoa muitten ihmisten änkyttämisestä, Hän, joka on kaikkien meidän isämme, sen kyllä voikin.
Kun ette vaan riitelisi niin usein. Jos ystävykset joskus sattuvatkin riitaantumaan, niin eivät he sitä puhu kellekään, vaan sopivat keskenään. Siten tekin tehkää, niin teistä tulee vielä kunnon poikia. WILLE. Kalle! KALLE. Mitähän jos me luvataan, ettei koskaan mennä kantelemaan toistemme päälle? WILLE. Sen me teemme... Mutta jollemme voida sopia? KALLE. Niin tullaan Selmaa pyytämään
Meillä ei ole huolta minkäänlaista, jollemme sitä itse hanki... Etkö myönnä, että olomme on kylläkin hyvä ... inhimillisesti katsottuna... Hyvältä tuntuu päästä taas kotiin ja omaan sänkyynsä», sanoi hän haukotellen. Ettäkö Johan Henrik saisi reput ylioppilastutkinnossa! Se oli kerrassaan naurettava pelko. Mutta reput hän vaan sittenkin sai...
"Kenties sen vuoksi, etten voinut nähdä sinua, sinua rakastamatta, Dora!" "Entä, jollet koskaan olisi nähnyt minua", sanoi Dora, siirtyen toiseen nappiin. "Entä, jollemme koskaan olisi syntyneet!" vastasin minä iloisesti.
Pelosta se ei näyttänyt tietävän pikkuistakaan, vaan päinvastoin alkoi se, tuokion molempia erämiehiä tarkattuaan, vitkalleen lähestyä heitä, kunnes se noin viiden kyynärän päässä Martista seisahtui ja rupesi murisemaan. "Tuo konnan vietävä saattaa meidän vielä pahaan pinteesen, jollemme tuossa paikkaa tapa sitä!" sanoi Martti. "Ei nyt ole muusta apua irroita minun harpuunani vyöstäni, Leo!"
Päivän Sana
Muut Etsivät