Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
"Kuusi kuukautta ja vähän päällekin on hän ollut äkäisen ja alakuloisen näköinen, on hän ollut arkahermoinen, herkkäpelkoinen ja muuta semmoista. Ja toisinaan hän katselee minua niin herttaisen surkeasti, kuin hänen melkein olisi minua sääli. Ja sitte hän myöskin kirjoittaa jollekulle.
Olen siis parinkymmeneen ikävuoteeni asti elänyt yksinomaan ruijalaisessa satumaailmassa ja oikeastaan vasta äsken herännyt todelliseen elämään. Olen ollut omaan mielikuvitukseeni lumottu. Jos minä kertoisin tämän kaiken jollekulle, niin hän, sitä varmemmin mitä järkevämpi mies hän olisi, arvelisi erinomaisen ylioppilastutkintoni suhteen ilmeisen erehdyksen tapahtuneen.
Mutta minun teki niin mieleni kirjoittaa jollekulle jotain itsestäni ja samalla saada tietää, kuinka hänen on ... onko hän onnellinen vai onneton. Minua ilahuttaa suuresti se, mitä olette tehnyt. Ilahuttaako? Ilahuttaa siksi, että näen, kuinka vapaamielinen ja valistunut te todella olette: olette koko merkillinen papin rouva! Tunnetteko te hänen veljensä? Tunnen hyvinkin. Mitä hänestä on tullut?
Ja siitä alkoi hän puhua jumalansanaa, ei niinkuin äsken vuorella suurelle joukolle, vaan niinkuin erityisesti jollekulle vieressänsä istujalle, istuen aitan alimmalla rappukivellä, sanojaan ylentämättä, ääntään koroittamatta, päätään nostamatta.
Hän näki unessa, miten kreivi G riiteli Johanneksen kanssa. Hän taputti käsiänsä. Uusi päivä, uusi mieli. Vielä nukkui Johannes sikeässä unessa, kun majuri astui hänen kamariinsa. Nukkuvan nuorukaisen kasvoilla lepäsi rauha, hänen huulensa hymyilivät jollekulle, jota hänen sielunsa katseli. Hän oli tuossa sangen suloinen ja kaunis. Majuri seisoi hänen vuoteensa vieressä kauvan herättämättä häntä.
Miksi siis hän yksin kärsi asemasta ja asioista, jotka useimpien muiden mielestä olivat aivan luonnollisia, vieläpä olisivat jollekulle toiselle voineet olla ylimpänä autuutena? Se mahtoi johtua hänen liian lähellä piilevästä talonpoikaisesta sukuperästään. Johannes oli usein epäillyt tuota. Mutta silloin hän oli aina suuttunut itselleen ja päättänyt olla asiaa enempää ajattelematta.
Matkustajan täytyi häpeäkseen tunnustaa: En osaa. Aika hönttö sitten oletkin, eikö niin? sanoi Polly. Hänen täytyi taas häpeäkseen tunnustaa: Olen. Tahdotkos, että opetan sinulle yhden tarinan? Mutta sinun pitää muistaa se, kuuletko, niin että sitten osaat sen oikein kertoa jollekulle muulle?
Lönnrotin kasvaimien nimilistaa en hetkeksikään taida' käsistäni heittää', sitä vähemmin sitä lähettää' Sinulle. Kukaties joutaisi sen kopio Lönnrotilta jollekulle kirjoitettavaksi, taikka kukaties sinulle itsellesikin asti. Saisithan asiaa tiedustaa' Lönnrotilta.
Jollekulle läsnäolevista viimeinkin juolahti mieleen, että nimismiehelle oli tapauksesta tieto lähetettävä, ja kun tämä oli toimitettu, asetettiin ruumiin luokse vahdit, joiden tuli katsoa, ettei kukaan sitä saisi paikasta siirtää, eikä koskeakaan siihen, ennenkuin nimismies oli paikalle saapunut.
Mertsi Heitukka tahtoi nyt nähdä äitinsä. Ja kai ehkä hiukan näyttää itseäänkin. Edes jollekulle, että tässä hän nyt oli, miehenä, konttoristikin oli, kovasta kohtalostaan huolimatta. Siksi lähti hän siihen pitäjään, jossa kertoivat äidin elävän. Siellä hän sai kuulla, että äiti asui jossakin mökissä salon sydämessä, ja oli jälleen sairas, niinkuin usein ennenkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät