Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Istun vain täällä peukaloitani punoen ja muistelen tuota mennyttä, mainehikasta päivää ja odotan toista mainehikkaampaa, jonka me kaikki toivomme pian koittavan. Juokaamme nyt maljat toivoen, että Stuartit pääsevät jälleen valtaistuimelle!» Kaikki kilistimme laseja ja joimme.
Enok antaa sinulle vähän ruokaa ja sinä saat syödä, ja sitte lasillinen tätä juomaa, ja hän vastaa sitte kysymyksiisi". "Mitä on tapahtunut, Enok? Mitä minä olen tehnyt? Minä muistan, että Tommi ja minä joimme; me löimme vedon kuka sietäisi kauemmin juoda, ja minä join niin kauan, että menetin ymmärrykseni. Mutta minä ihmettelen, kuinka vihdoin kävi. Tommi poloinen! Kuinka hänelle kävi?
"Se on totta. Olen päihtynyt ja sellaisesta juomasta, että tämä päihtymys ei koskaan haihdu. Kuningatar Isolde, ettekö muista tuota kaunista, kuumaa päivää avoimella merellä? Teillä oli jano, ettekö muista sitä, kuninkaan tytär? Me joimme molemmat samasta pikarista. Siitä asti olen ollut vaarallisesti päihdyksissä..."
Suuren, jalon ja ylevämielisen suuriruhtinaamme Keisari Aleksander II:sen johdolla ja käskystä. Helmikuun 19 päivän teimme samoja harjoituksia ja olimme samassa majatalossa. Harjoitusten väli- eli lomahetkinä joimme kahveeta ja polttelimme oivaa Turkin tupakkaa.
Ennen kahvin valmistumista oli isä jo nukkunut peräpenkille. Mataran mummo ja kummi joivat kahvit hiljaa keskenään puhellen. Lautaselle pantiin meille kahvia; kummi pani siihen sokeria ja kermaa ja me joimme sen Miinan kanssa tasan. Senjälkeen kun rakas kummi kevättalvella läksi Amerikkaan ja kävi meille lapsille viimeiset hyvästit sanomassa, oli onnellinen lapsuudenaika ohitse.
Se on Nelsonin käsivarren kunniaksi, joka kukistaa Ranskan". Hän seisoi ja katseli minua, juonko maljan. "Hyvä herra", sanoin, "minä juon esittämänne maljan, jos te vuorostanne juotte minun esittämäni". "Olkoon menneeksi!" sanoi hän ja me joimme. "No, monsieur, esittäkäähän nyt maljanne", sanoi hän. "Täyttäkäähän lasinne", sanoin. "Nyt se on täynnä".
Vieläpä luulen senkin, että herra pastori voipi aivan hyvällä omalla tunnolla ryhtyä seuraan, sillä niinkun sanoin: autuas rovastimme ja minä joimme tämän pöydän ääressä monta totia yhdessä, ja häntä pidettiin oikeudella parhaimpina ja kunnioitettavimpina pappeina koko Norrlannissa".
Sinä karkasit eilen niin hiton aikaseen sieltä seurahuoneelta, veliseni. Vuorela. Lassinen. Me otimme sitten vielä heelan ja halvan ja söimme illallisen ja joimme kahvia avekilla kun isäntä juuri oli saanut uutta konjakkia »Bon Bon» jota hän ylisti taivaaseen saakka, tuo vanha Luukkas. No hyväähän tuo onkin ei sovi moittia. Kyllä kai sinä sitä Duboista muistat?
Robert peräytyi Anterosta, oli kuin hän olisi jotain jättänyt, pudottautunut pois hänestä ja liittynyt toisiin. Tuliko tuo kirjoitukseni retkestäni yli Lapin tunturien ja käynnistäni lappalaiskylässä? kuului hän kysyvän Thurelta. Tuli ja luettiin osakunnassa, jossa se herätti suurenmoista innostusta joimme maljasi. Mutta Anette hypähti eteenpäin ja saavutti Anteron ja Laurin.
Matkamme perille päästyämme söimme puolisen, löimme pallia, joimme kahvia ja pidimme puheita kuka mistäkin. Joku piti kauniin puheen rakkaudesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät