Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Mutta uskontoa kaikille vuoden päiville, semmoista, joka sopisi kaikkien kannettavaksi ja myöskin jokapäiväisen elämän tasaiselle menolle; uskontoa, jolla mies vyöttää itsensä tappelotanterella, vuorikaivoksessa ja kalavenheessä uskontoa semmoista hän ei sanonut koskaan ajatelleensakaan, ennenkuin hän oli kuullut John Nelsonia."
Ja jos olen uskonut jotakin mailmassa, se on sitä, että siunattu Vapahtajamme on kuollut ristinpuussa syntisten edestä, ja John Nelson sanoo, että juuri tämä on pyhä evankeliumi. Niin pian kuin pastorimme nyt tulee siihen paikkaan, sydämeni tykyttää ilosta.
MURRAY. Hänen nimessänsä ja sen hallituksen nimessä, jonka Skotlannin parlamenti valitsee, otan minä siis nyt Skotlannin kuninkaallisen lipun... Takaisin! USEAT. John Knox ja kansaa! LINDSAY. Hiljaa, Knox puhuu! KNOX. Kansa, joka kuuli että täällä keskustellaan Skotlannista, tahtoi olla läsnä. Mutta Skotlannissa kirkko on tärkein, sentähden minäkin tahdoin olla läsnä. Eläköön Knox ja kirkko!
"Ammunko vai enkö, John?" kysyi hän. "Ei ole oikein käyttää tätä etua tuota järjetöntä elävää vastaan. En saata sitä tehdä; se on mennyt veteen luontoansa noudattaen, joka on se järki, minkä luoja on antanut eläimille, ja minä tahdon antaa sen koettaa uima-onneansa. Souda eläimen perässä, John, ja pidä varasi, jos se kääntyy; ei ole vaikea saavuttaa sitä, mutta se käänteleksen kuin käärme".
"John Wesley ei kumminkaan ole siistitön," säisti Harry, "hän on sievä ja pulska kuin hovisaarnaaja". "Onko mies teikari?" huudahti setä Beauchamp, "sitten hän on vielä kurjempi kuin luulinkaan." "Teikari vai eikö," sanoi Harry riidanhimoisena, "gentlemani hän ainakin on."
Tämä oli vähäinen, hoikanpuolinen soma, pieni valetukka päässä, kauniit, lujat ja hyvin muodostuneet piirteet, suu niin vankannäköinen, että se olisi sopinut vaikka kenraalille, ja kirkas ja vakaa katse semmoinen, jossa näytti olevan voimaa ihmis-joukkoja hallita. Setä Henderson sanoi: "Se on John Wesley."
JOHN.
"Mahtaakohan tuo nyt osata oikeen kovistaa!" sanoi John Hult, nuori, voimakas, vaaleatukkainen laudan läjääjä, jonka kasvojen piirteet olivat terävät ja silmät syvällä, joista välähteli teräviä salamoita tuuheitten kulmakarvojen alta, "jos hän voi hillitä herännäisiä täällä, tahdon minäkin ruveta muodostamaan lautaristikkoja tuolla kaukana olevalle vuoren kukkulalle, sen lupaan!"
Ja yhä vaan hän kelmistyi ja voipui vanhuuttaan; taas hälle julmat vainoojat voi näyttää raivoaan. He käyrin asein polveen löi ja poikki silpas sen; he kytki hänet kärryihin: "Mies kuolkoon hirtehen!" He nosti hänet riippumaan, kun syysyön myrsky soi; he kaatoi hänet selälleen ja löi ja mukkiloi. He yli reunain vettä nyt kaas suureen sammioon: "Hei, alassuin John Otrapää, hän uikoon, vajotkoon!"
JOHN (Syrjään:) He ovat repineet hänen rehellisen nimen ja heitelleet heidän sappensa tahraamat palat kaikkiin tuulihin. Oi, pahaa maailmaa! (
Päivän Sana
Muut Etsivät