Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Hän sanoi ensin hiljaa, että nyt oli kohta aika; ja sitten kovemmin: "Minä käyn teidän luonanne, James, siksi kunnes tulette Ashenfallin putoukseen, johon nyt menen!" Ja sitten hän katosi. Mielikuvitus tekee usein pilkkaa meistä ja tekee meidät pelkureiksi yhtä taitavasti kuin omatunto. Elokuun 10 p. Minun on koko päivä ollut kovin paha olla.
Mikä siis on se mies josta puhutte? kysyi James Playfair, ei olevinaan mistään milläänkään. Sanomalehden kirjoittaja Bostonista, paatunut orjuuden vihaaja, ruumiillaan ja sielullaan Lincolniin kiintynyt. Mikä nimensä on? Jonathan Halliburtt. Miesparka! huudahti James, hilliten liikutustansa. Mitä nyt lieneekin tehnyt, ei saata olla häntä surkuttelematta.
Vai niin, sinäkö se olet huudahti James Playfair ja mitteli silimillään amerikalaista. Joo, minä se olen, herra kapteini vastasi amerikalainen järkkymättömällä tasamielisyydellä. Tahtosinpa nähdä, miten urhoolliset yhdysvaltalaiset ampuvat. Eivätpä kyllä tee sitä huonosti, ei tosiaankaan huonosti.
Heti laivaan! Kaikki kolme astuivat veneesen. Ulos maasta! huusi kapteini. Kuusi airoa työnnettiin ulos yhtä aikaa. Eteenpäin! komensi James Playfair, ja vene viilsi tietänsä kuin kala Charlestonin sataman pimeillä laineilla. Vene, kuuden vahvan matruusin soutamana, kiisi nyt eteenpäin ankknripaikalle. Sumu sakeni sakenemistaan, ja James Playfairin oli työläs pitää oikeata suuntaa.
Ja samalla! asia, kuten paha ja onnettomuus, joiden olemassaolo on kiellettävä, hävitettävä, joiden muistokin on unohdettava niinkuin ei niitä koskaan olisi ollut. Irti monistisesta taikauskosta! huudahtaa James. Maailmaa ei suinkaan saa kokonaisuudessaan hyväksyä ja tunnustaa.
Pyhittää elämänne James Steerforth'in hellyyden muistolle hän tahtoi tehdä teidät palveliansa vaimoksi, eikö niin? taikka kiitollisuuden tunnolle sitä rehellistä ja ansiokasia miestä kohtaan, joka olisi vastaanottanut teidät lahjaksi häneltä.
Jalomielisemmin ei saata kukaan menetellä. Te tulette viemään meidät perille Charlestoniin, ja se on hyvin, hyvin hyvä asia, mutta siinä ei kuitenkaan ole kaikki. Mitä, eikö siinä ole kaikki? huudahti James Playfair, hämmästyksissään Crockstonin hävyttömyydestä. Ei, ei millään muotoa vastasi tämä viime mainittu, ilkipintaisesti nenäänsä niuristaen. Tytön isä on vankina siellä! Entäs sitte?
Tätä James Playfair ajattelikin mennessään noiden ahtaiden vesien kautta Morris-saaren vieritse, ja hänellä oli syytä peljätä, sillä neljännes-tuntin päästä nähtiin pimeällä taivaala tulijuovia. Pieniä pommia porahteli roikkana höyryn ympärille veteen, joka pärskyi laivanpartaan yli. Muutamia niistä putosi Delphinin kannellekin, mutta kannallensa, mikä pelasti aluksen tietystä häviöstä.
Tänään hän välttämättömästi tahtoi, että minä lähettäisin lääkäriä hakemaan, ja kun vastasin, että lähden Etelä-Amerikaan, niin hän sanoi, että olin liian heikko sellaiselle matkalle lähtemään, ja lausui tämän niin halveksivalla äänellä, että minä suutuin ja löin häntä. Silloin hänen mielensä masentui, ja hän sanoi: "James, sinä käytät itsesi niinkuin hullu!"
Niin on asia, ja minä en rohjennut vähintäkään toivoa voivani sieltä palata; mutta koska jalomielisyytenne on niin suuri, että tahdotte vapauttaa vangitun isäni ja tehdä kaikki mitä voimissanne on pelastaaksenne hänen, niin saatatte olla vakuutettu minun syvästä kiitollisuudestani ja sallia minun ojentaa teille käteni. James Playfair ei tiennyt mitä vastata.
Päivän Sana
Muut Etsivät