Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Hänen täytyy katsoa koko elämänsä kokeeksi: uskoa, että elämällä on arvoa. Kuka tietää, kenties meidän ihmisten usko elämän ikuiseen merkitykseen juuri antaakin sille tätä merkitystä? Missä määrin kokeemme onnistuu, missä määrin olemme oikeassa uskossamme, siitä tosin ei saada »tieteellistä todistusta» ennenkuin tuomiopäivänä. Näin auki ei James kuitenkaan ole kysymystä jättänyt.
Tässä hän on», lisäsi hän pistäen kätensä kainalooni, »eräs nuori kunnonmies alamaalta, tilanomistaja sitäpaitsi, mutta luullakseni on hänelle parasta, ettemme hänen nimeään mainitse.» Glensin James kääntyi hetkeksi minuun päin ja tervehti minua erittäin kohteliaasti. Seuraavassa tuokiossa hän jo puheli Alanin kanssa.
»David Balfouriksi minua nimitetään», vastasin, » palvelijanne.» »Ilmoittaisin teille nyt oman nimeni», selitti hän, »mutta siitä on viime aikoina pidetty suurta ääntä. Lienee kai tarpeeksi kun sanon, että olen James More Drummondin eli Macgregorin lihallinen veli, ja hänestä varmaankin olette joskus kuullut mainittavan.»
Ettepä kyllä, sen uskonkin, mutta kun olette kysyneet omalta tuunoltanne, selkeästi olette käsittäneet ajettavanne asian ja kun olette ajatelleet seurauksia, joista kokonansa olette vastuun-alainen kaikkein silmissä, niin olette tunnustava minun olevan oikeassa tässä niinkuin kaikissa muissakin kohdissa. Nämä sanat kuultuansa seisoi James Playfair perin ällistyneenä.
Pihaportilla oli meitä vastassa suurikasvuinen, kaunis ja yli viisikymmentä vuotta vanha mies, joka lausui jotain Alanille geelinmurteella. »James Stewart», sanoi Alan, »pyydän sinua puhumaan skotinkieltä. Minulla on täällä mukanani eräs nuori mies, joka ei ymmärrä geelinmurretta.
Toisen päivän iltapuolella herättyämme olimme kaikin niin voimattomat, ettemme kyenneet päätämme kohottamaan, ja tuon kaiken oli yksi konjakkiryyppy vaikuttanut. Ja jos emme olisi saaneet niin erinomaista hoitoa, josta kiitos tulee White Eaglen kapteenille James Lewisille ja laivan lääkärille W. Rogerhillille, niin olisimme kentiesi kaikin kuolleet.
Minulla on aina joku tuuma varalla vastasi amerikalainen. Se juuri on omituisuuteni. Mutta joku hyvä tuuma? sanoi James Playfair. Oivallinen, ja kaikki ministerit Washingtonissa eivät voisi parempaa keksiä. Onpa niinkuin mr Halliburtt jo olisi täällä laivassa.
Mutta jos miss Jenny saa kuulla, että isänsä on tuomittu kuolemaan ja että käsky rangaistuksen toimeen panemisesta voi tulla ennen kahden päivän kuluttua... Hän ei saa mitään tietää, siinä kaikki. Te olette oikeassa, asia on salattava häneltä. Se on parempi sekä hänelle että meille. Missä mr Halliburtia pidetään vangittuna? kysyi Crockston. Linnassa kaupungin sisällä vastasi James Playfair. Hyvä!
Siihen tapaan nähden, miten kääntymys tapahtuu, voimme erottaa eri tyyppejä. Tämä itsestään luopuminen ja korkeammalle antautuminen on ja tulee aina olemaan, lausuu James, uskonnollisen elämän vitaalinen käännekohta, sikäli kuin uskonnollinen elämä on jotakin henkistä eikä ulkonaisten sanojen ja pyhien menojen asia.
Ja sitäpaitsi olen minä, Alan, perheellinen mies.» Molemmat vaikenivat hetkeksi. »Ja sitten vielä Alan: tuomarit ovat Campbelleja!» lisäsi James. »Yksi seikka tässä on huomattava», lausui Alan miettiväisenä, »se nimittäin ettei kukaan tiedä hänen nimeään.» »Eikä tule koskaan tietämäänkään, Alan!
Päivän Sana
Muut Etsivät