Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
"Jo venäläisen koira, p....le, puri!" kiljahti Juho, ja hyppäsi, sisälmykset kädessä, ulos, jolloin potki jaloillaan vielä monta venäläistä kumoon, ennenkuin heitti henkensä.
Yhtäkkiä, ilman pienintäkään nähtävää syytä, valtasi hänet hirmuinen raivo, hän polki jaloillaan, huiskutti keppiään ja käyttäytyi ylipäänsä tytön ajatuksen mukaan kuin hullu. Vanha herra astui hyvin hämmästyneenä ja loukkaantuen askelen taaksepäin, mutta nyt menetti mr Hyde kokonaan malttinsa, hyökkäsi villipedon tavoin hänen kimppuunsa ja iski hänet maahan.
Hurjasti painoi hän hämmästyneen, kovin vapisevan ruusun huulilleen, joilta elonkarva oli aikaa kadonnut, vaan jotka toki olivat lämpimät vielä. Mutta tuskin oli hän ruusua suudellut, niin hän sen tuimasti paiskasi maahan, polki sitä jaloillaan, huokaili, itki ja valitti kauheasti.
Tirkistellen katselivat he valoa, juoksivat huumautuneina ja villeinä häntä pystyssä, eivätkä tienneet mihin mennä. Joukossa oli myös kaksi vasikkaa. Ne rupesivat laukkaamaan minkä pääsivät pitkillä, honteloilla jaloillaan. Härkä oli siellä myös. Siis yksi härkä, seitsemän lehmää ja kaksi vasikkaa, ne piti Syynen muistaa, ettei hän antaisi jonkun niistä eksyä metsään.
Nyt istuu jo kuudetta kuukautta, mutta vaimo kerjää, kolme lasta ja vaivainen mummo, luetteli hän perusteellisesti. Missä hän asuu? kysyi Nehljudof. Juuri tässä, sanoi poika osottaen huonetta, jonka vastapäätä seisoi pikkuruikkuinen liinatukkainen lapsi, tuskin pysyen pystyssä ulospäin käyristyneillä jaloillaan, seisoi ja huojui sillä polulla, jota myöten Nehljudof kulki.
Jeanne löi kätensä yhteen: Niin, isä, etkö tahdo? Paroni kääntyi herra Lamaren puoleen: Tuletteko mukaan, varakreivi? Menemme sinne syömään aamiaista. Ja samassa oli matka ratkaistu. Päivän noustessa oli Jeanne jo jaloillaan.
Nimi "Bronthron!" kajahti kolme kertaa kirkon holvikaaria myöten; mutta sen omistaja ei millään muulla merkillä osoittanut kuulleensa huudon, paitsi jonkunlaisella suonenvedontapaisella liikahduksella jaloillaan, ikään kuin olisi häneen äkkiä sattunut halvaus. "Puhu, sinä koira!" kuiskasi Eviot; "taikka saat kuolla koiran tavalla!"
VALTER. Elkää, setä, elkää vielä. Eihän sillä ole kiirettä. HEIKKI. Onpa tietystikin. Koputtakaa, koputtakaa, herra kauppaneuvos. Valter palaa uteliaisuudesta nähdä suloista morsiantaan. KAUPPANEUVOS. Tulkaa tänne ulos, hyvät naiset! Tullaan, tullaan. Heti paikalla. Kerttu typerä, kankea ja kömpelö. Kävelee sisäänpäin jaloillaan ja naksuttelee sormiaan.
Gall rupesi nyt vääntelemään sääriään ja matkimaan Tapanin kävelyä, vaikka oli niin päissään että tuskin jaloillaan pysyi. Tapani punalti päätään tulisesti ja syöksähti kahdella harppauksella ovesta ulos, lyöden oven raskaasti kiinni ja meni suoraa päätä pirttiin, purren hampaitaan mennessään. Pirtissä ei ollut enää ketään, vaan olivat kaikki jo menneet yötiloilleen, mikä minnekin.
Laiva kallistui nyt niin, että oli vaikea pysyä jaloillaan. Ja vielä enemmän ja vielä enemmän... Sydämeni seisahti. Nyt, nyt mentiin syvyyteen! Nyt tiedän, mitä kuolema on, sillä olen kokenut sen omassa sielussani. Se on palajamista takaisin alkukotiin, alkusoluun. Mitä sitten tapahtuu, en tiedä, minulla on siitä vain omat aavistukseni...
Päivän Sana
Muut Etsivät