Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Tiedätkö, entisillä runoillanikaan ei minusta ole mitään arvoa. Ne ovat niin onteloita. Mutta Jalmari! Elä sano niin, jotka ovat minulle niin rakkaita, ja minä opetan poikamme nostamaan katseensa sinuun ylpeydellä. Elise! Sinä tiedät, kuka tuntematon isäni oli. Minulla ei ole minkäänlaista entisyyttä, niin kuin muilla. Sentähden olen koettanut luoda tulevaisuuden itselleni ja sinulle.
Noin vuosi sitten, sen minä tiedän, kirjoitti hän runon esimiehensä hopeahäiksi, ja se oli niin kaunis, että minä melkein luulen, että Jalmari juuri sen runon vuoksi pääsi niin pian vakinaiseksi translaattoriksi. Vai niin, ohoo!
Siinä uskossa minä ainakin olin ja olin iloinen, kun Jalmari kerrankin sai tunnustusta kaiken ahkeruutensa, harrastuksensa ja taitonsa vuoksi, joista hänen on vaan itseänsä kiittäminen. Muistathan äiti sen ihanan laulun joka loppui näin: "Sen tiedät, tunnet, Suomalainen oi! Se on sun sielus syvin kaipaus, Ihana, pyhä, kallis vapaus."
"Niin pian kuin olette saanut merkityksi kokouksen osanottajat, on teidän heti tuotava lista minulle." Kokous on varmaan tuo tänä iltana pidettävä valtiollinen kokous. Siihenhän Jalmari ei aikonut mennä. Mitä tämä kirje siis tarkoittaa? En ymmärrä mitään ja tuntuu kuitenkin siltä, kuin tämä paperi levittäisi ympärilleen jotakin epäpuhdasta ja hämäryyttä, joka minua kiusaa, melkeinpä kauhistuttaa.
Lämpimässä tulivat kirjaimet näkyviin. Luin sen. Sitten tuli eräs vahtimestari, joka tiedusti sinua ja kirjettä. Hän ei tahtonut sanoa, kenen asialla oli mutta kuitenkin lopulta kuiskasi nimen. Se oli tämän kirjeen kirjoittaja. Tässä On kirje. Jalmari luo häneen aran silmäyksen ja istuutuu sitten pöytänsä ääreen kirjettä lukemaan. Sitten nojaa hän voipuneena otsansa oikeaan käteensä. Hiljaisuus.
Ethän liene siitä pahoillasi? Tuo valiokunnan kokoonkutsuminen on saanut kaikki ylösalaisin. Koko Helsinki on liikkeellä. Ei voi millään ehdolla pysyä kotosalla. Rakas Jalmari, ymmärränhän minä sen hyvin vaikka minulla ei ole näinä päivinä ollut tarpeeksi mielenrauhaa syventyäkseni yleisiin asioihin. Mutta mitä siitä.
Hyvää yötä, rakas lapseni, Jumala sinua siunatkoon. Hyvää yötä! Nuku nyt äiti hyvin ensimäinen yösi meidän luonamme. Minä saatan sinut huoneeseesi. Minä käyn nukkumaan heti kun Jalmari tulee. Hän ei viivy enää kauan. Niinkuin tahdot, lapseni! Näyttämö on vähänaikaa tyhjänä. 6:des kohtaus. ELISE, yksin. Sitten eräs SANANTUOJA.
Jalmari raukka! Elise, Elise! Eikö pitkällinen katumus ja uusi elämä voisi sitä jälleen meille avata? Se on siis totta? On. Milloin se on alkanut? Milloin?
Jumala ja kansamme antakoon anteeksi meille, sillä olemmehan yksi. Hyvää yötä! Jalmari menee huoneeseen, Elise pysähtyy oman huoneensa ovelle. Hiljaisuus. 8:s kohtaus. Jalmari! Miten hennoitkin! Nukkua en voi. Sieluni on horroksissa kaukana virran pohjassa, mutta ruumiini ei saa rauhaa. Ja minä en voi vapautua tästä taakasta. Minunhan tähteni hän vahingoitti sielunsa.
Meidän ei suinkaan enää ole tarvis mennä Kaarlo Bergbomiin saakka etsiäksemme niitä kirjallisia, kriitillisiä ja esteettisiä »asfalttikukkasia», joista hänen novellinsa ovat ensimmäinen oire meillä ja jotka esim. ranskalaisessa kirjallisuudessa niin etualalla ovat. Me voimme niitä löytää jo lähempääkin. Romaanisen, latinalaisen hengen läpitunkema on Jalmari Hahlin hauras, viileähkö tuotanto.
Päivän Sana
Muut Etsivät