Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Oi, tottapa tähdissä merkitty lie Jo ennalta Karjalan kansa sun vaivas! Ol' ahdas ja hurmetta uhkuva tie, Jot' astumahan sinut määräsi taivas. Ken tuskias kertoa jaksaisikaan, Ken huolias nyt kävis huutelemaan, Kun itse jo ääneti kärsit sun vaivas?
Ja käämin valmiiksi saatuaan istuutui hän kangaspuihinsa ja vihaisella äänellä vielä sanoi: »Niin kiire oli sinulla sinne lentoon, ettet malttanut käämiä kylliksi tehdä, vaan pitää minun nekin laittaa, vaikka on kutomisessakin enemmän työtä kuin tehdä jaksaisikaan.» Hämmästyksissään seisoi Elsa keskeellä lattiaa, ei osannut mitään.
Hänelle tuli taas illalla hätä ja ahdistus, tunne jostain laiminlyödystä tehtävästä, hukkaan menneestä tilaisuudesta, niinkuin olisi kulkenut jonnekin harhaan, niin kauas, ettei ehkä jaksaisikaan enää takaisin sinne, mistä olisi uudelleen alettava. Hän istui, otsa käsiin painautuneena, kuin erämaassa eksynyt.
Hän sai sisällisen halun puhua, vaikka ei oikein jaksaisikaan ja vaikka sanat tahtoivat voimain puutteessa kurkkuun takertua. Kelvottomain ihmisten tautta minä olen saanut kärsiä, aloitti hän. Toisen katon alla nyt asun, kuin kerjäläinen. Armoissaan hoitavat syrjäiset... Semmoiset vanhat päivät minulle on kasvattini laittanut.
Se oli melkein Heikin itsensä näköinen ja kokoinen, semmoinen, mimmoisena hän oli nähnyt itsensä salin suuressa kuvastimessa, ja sentähden ei Heikki sitä pelästynytkään, kun se hänelle virkkoi: Ei se jaksaisikaan, jos en minä auttaisi. Mitenkä sinä autat? Tule mukaani, niin saat nähdä. Istu vaan siinä kelkassasi, kyllä minä vedän. Minnekkä sinä menet? Menen joululahjoja viemään.
Jos elämä vanhempanakin oli yhtä vaikeata kuin näinä nuoruuden ensi vuosina, kuinka sitte jaksaisikaan päähän päästä? Kuului askelia portaissa. Ovi aukeni. Elina seisoi kynnyksellä iloa ja voimaa uhkuvana niin kuin ennenkin. Täällähän se päivän sankari on! Onnea pojalle Porvoon mitalla! Hän pudisti kättä. No, entä todistukset, jatkoi hän sitte. Koreat taisi tulla? Tulihan nuo.
VANSEN. Setä pöllö! Anna sinä vaan herttuan hersua! Tuo vanha katti näyttää minusta siltä, kuin hän olis' sisäänsä ahtanut perkeleitä rottain asusta ja nyt ei jaksaisikaan niitä sulattaa. Antaa hänen olla rauhassa! Hän tarvitsee hänkin syödä, juoda, nukkua, kuin ihminen konsanaan. Ei minua tuo peloita, jahka me oikein otetaan ajasta vaari. Alussa se käy ryöppy.
Kovasti koki ankara pakkanen nälistynyttä ja uupunetta poikaraiskaa. Kaikista irvistävistä paikkojen lomista tunki viimansekainen ankara pakkanen pureskelemaan ja kangistuttamaan hänen uupuneita jäseniään. Ennen joelle tuloa tuntui jo siltä, ettei hän jaksaisikaan taloon asti. Kuitenkin ponnisteli hän, minkä voi, sillä onhan henki kaikille niin kallis.
Soisinpa rauhan päivän koittavan teidän elinajaksenne, lapsukaiset, mutta Jumalall' on onnen ohjat, Luojalla lykyn avaimet; mitäs tietää kuolevainen tulevaisista, eikä tarvitse tietääkään. Kuitenkin näyttää minusta siltä, kuin ei Ruotsin jalopeura jaksaisikaan ajan pitkään suojella teitä idässä kasvavan kotkan kynsiltä. Oli miten oli.
Sitä paitsi, olihan se mahdotonta, että yksi mies jaksaisikaan juoda koko talon maidot ja kermat, vaan olihan luonnollisempaa, että Hanna kolmen lapsensa kanssa voipi sen tehdä. Nyt laittoi Hanna omituisen lukon maitohuoneesensa, säilyttääkseen siten maitonsa ja kermansa, mutta Jukke laittoi oman avaimensa ja kulki omalla ajallaan, ja se sieltä tultuaan aina kävellä vökästeli hyvällä tuulella.
Päivän Sana
Muut Etsivät