Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Tulehan esiin, eukkoseni, virkkoi virkamies, kääntyen Stiina-muorin puoleen, joka koko ajan oli ollut niin säikähdyksissään, ettei hän tahtonut jaksaa seisoa jaloillaan, niinhän asia on, muori hyvä?... Sinä autoit pyssyjen ja pistoolien kantamista kellariin? Niin, armollinen laamanni! vastasi Stiina-muori; kyllä minä autoin ... mutta minä en tiennyt, että se oli niin vaarallista, en!
Silloin sitoi Elsa luutanipun, heitti sen selkäänsä ja alkoi astua kaupunkiin. Kevään lämpöinen aurinko puristi hänestä monta hikipisaraa. Niin raskas ei ollut ennen hänelle luutanippu kuin sinä päivänä. Hän ei tahtonut jaksaa kantaa sitä ensinkään ja hän luuli tulevansa aivan sairaaksi.
Mutta kun hän siinä istui tiepuolessa saunan seinämällä, niin tuli hänen mieleensä ajatus, joista semmoinen pikku poika ei tiedä, mistä ne aina tulevat: »Mitenkähän se vanha ruuna jaksaa sitä isoa vesitynnyriä kiskoa?»
Kiitos kysymästä, arvoisa veli! vastasi laivuri; sinähän tulet kuin kutsuttu ... paina puuta ... mitä sinä haluat? Ryypyn vai oluttako? Viinuri, tuo minulle suuri ryyppy, oli kivalterin vastaus. Minä muuten tuon sinulle terveisiä toissaöiseltä makuutoveriltasi. Soo!... Miten hän jaksaa? Lemmon hyvin!... No, missä se ryyppy viipyy? Onko hän vielä lasaretissa?
TAAKANKANTAJA Lähenee hiljaa, tiuvut vienosti soivat: Urmas! URMAS Kohottaa päätään, kuuntelee raukeaa takaisin: Väsyttää ... painaa... TAAKANKANTAJA Urmas! URMAS Liikuttelee silmäluomiaan, mutta jaksaa ainoastaan hiukan raottaa. Kauhistuneena, käsillään torjuen: Pois, pois! Mitä sinä tahdot? On paremmin tuntevinaan: Sinäkö se oletkin...? Hivelee otsaansa: Olenhan minä sinut jossain nähnyt?
He olivat käyneet istumaan vierekkäin ja Elina sanoi ajatuksissaan: »Niin, niin, on oikein ihmeellistä, miten paljon elämä jaksaa kukistumatta kestää. Milloinkahan tulee parempi aika?» »Kohta», vastasi Miihkali vakavasti, »kohta joko valkenee ja me saamme kuninkaan kotiin taikka on kaikki hukassa. Moni jo nyt uskoo, ett'ei enää ole mitään toivoa.» »Onko maa antautunut?» »Voimat ovat lopussa.
Mutta ei tuo näyttänyt vielä nälkäiseltä, ja vetreet sillä on jäsenet. Katsokaapa missä myöhäkässä sen lanteet ovat. Jaksaa se tehdä työtä, vaikka vielä kyntää, eikä ne ole siihenkään äkkinäisiä. Saattavat täältä tultuaan vähän kuvatella, mutta eivät näy ajan pitkään olevan muita jalompia.
Kun kudonta oli loppunut ja äiti alkoi lappaa kangasta, puheli hän leppyneenä: »Et sinä olisi joutanut sinne koko päiväksi purjastamaan. Rikkailla on aikaa, vaan köyhän lapsen pitää jo pienestä pitäen oppia työtä tekemään, muuten on nälkäkuolema edessä. Pitäähän sinunkin jo sen ymmärtää. Ja tiedäthän sinä, kuinka lujasta meille leipä lähtee. Minun pitää tehdä työtä minkä suinkin jaksaa.
Ja kun ei ollut muutakaan sen mieleisempää puheen aluksi, niin alotti ruunikosta. »Hyvästi se on äiti oriin hoitanut, kyllä se nyt jaksaa pompotella. Mutta ei se näy minua enää tuntevan, katsella nurjautteli, kuten ainakin tuntematonta. Mutta kyllä se siitä tutustuu, kunhan muutamia päiviä ollaan yksissä.»
Veljetkin sen ovat suuria renttuja, pysyvät koossa niin kauan kuin isä jaksaa rempata. Siitä kun aika jättää, niin tukkijätkiä tulee, tuskin kelvollisia jätkiäkään. Tuo Ainon kauneus se eksytti Olli-Pekka paran, luuli olevan samaa sisältä kuin päältäkin, sanoi emäntä ja lähti pirtin puoleen toimittamaan väelle päivällistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät