Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Kaikki nuo ihmeelliset tapaukset ikään kuin valtasivat sydämmeni, ne ilmaantuivat elävinä mieleeni, kun silmäilin avaraa, tällä kertaa rasvatyyntä vedenpintaa. Pitkän aikaa viivyimme kukkulalla katsellen järveä, jotta sen kuva painuisi syvälle mieleemme. Tiberiaksesta Damaskukseen. Olo jyrkällä rinteellä auringonhelteessä kävi kumminkin yhä tukalammaksi.
Järveä sen ei haluttanut kiertää eikä se juuri mielellään olisi järven poikki uinutkaan. Pahaksi onneksi teki se hurjan päätöksen ja yritti poikki virrasta, joka saa alkunsa järvestä. Virta ei ollut kovin leveä, mutta sangen raju, ja pahin seikka oli se, että se hiukan alempana teki jyrkän putouksen.
Virran silta on noin virstan päässä Iisalmen kirkosta luoteesen ja kulkee yli Koljonvirran; tämä on salmi eli aivan lyhyt joki, joka yhdistää kaksi järveä.
Hänen ajatuksensa olivat neiton unelmoita, niinkuin tytöt niitä unelmoivat kahdeksantoista vuotiaina. Hän arveli ja ajatteli, että jos hänen täytyisi jättää kotipaikkansa, niin hänen epäilemättä tulisi ikävä tätä järveä, tätä koivikkoa, näitä lintuja, tätä taivasta, tätä aurinkoa. "Tätä taivasta, tätä aurinkoa, voi minua höllä-mieltä, samahan aurinko ja sama taivas on muuallakin."
Tuntui kerrassaan omituiselta lasketella höyryn voimalla tätä autiota järveä sen lukemattomien saarien lomitse, joissa ei näkynyt vivahdustakaan asutuksesta ja joka oudolle näytti sellaiselta sokkelolta, mistä ei mitenkään olisi voinut omin neuvoineen selvitä. Saattajana oli meillä Pekan kaksi poikaa, toinen perämiehenä, toinen koneenkäyttäjänä.
Jos höyrylaiva kyntäisi tätä järveä, eivätkö he silloin tulisi toistensa luo ystävinä! Koko maasta katoaisi villiys, maan-asukasten toimellisuus ja työvoima kiihtyisi, orjakaupan kirous lakkaisi ja kaikkiin maihin siinä ympärillä tunkeutuisi jalommat tunteet ja korkeampi ihmisellisyys.
Huonemiehinä oli oltu, vaan nyt muutettiin toiseen taloon, joka oli omaksi ostettu. Se oli suuren järven toisella puolen. Muistan kun muutettiin sinne. Oli silloin maailmankaato tuisku ja kirmakka pakkanen. Keskellä järveä alkoi minua palella kipeästi jotta valitus pääsi.
"Minä menen Johannan luo, ehkä ikäväni sitten..." Johanna tuli häntä ovessa vastaan, ilon, onnen taivas silmissä. "Hyvä että tulit, aioinkin juuri tulla..." "Minua vaivaa koti-ikävä. Ikävöin järveä, poikaa..." "Laps'kulta!" "Jos menisin viikoksi, kahdeksi kotiin." "Laps'kulta!" "Ei minun pääni yhtään kiellä, vaikka lähden huomenna." "Laps'kulta!" "Nähtyäni järven, pojan ja ... pitkän matkan."
Minä näen sanoi Paul yhä enemmän kummastuen alinna pohjalla mitä ihanimman, vihannan maiseman metsineen ja järvineen, vuorineen ja virtoineen. Olen erottavinani jok'ainoan puun, jok'ainoan kiven. Todellakin, maalari kadehtisi teiltä tuota kirkasta järveä... Mutta onko mahdollista? Luulen näkeväni veden väreilevän ja puiden notkuvan tuossa keinotekoisessa maisemassa.
Hän ei ole koskaan ennen nähnyt vieraiden matkustavan järveä pitkin; niillä on ollut tapana aina tulla maatietä. Hän sanoo: Sinun täytyy kääntyä takaisin!" "Sanokaa hänelle että me emme voi kääntyä takaisin", vastasi Stanley. "Tämä vesi kuulun joka muukalaiselle yhtä hyvin kuin tuuli.
Päivän Sana
Muut Etsivät