Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 23. toukokuuta 2025


Hän myöskin huomautti Sadokia ajattelemaan, minkä surun hän saattaisi tyttärellensä, jos hän kieltäisi hänen kenties viimeisen kerran ottamasta jäähyväisiä ystävältänsä Marialta.

Ilon valtaamana kiljahti hän: Ah, sinäkö vihdoin palajat sieltä... Terve, terve, kiitos Jumalalle, ettäs palasit! Mutta kuinka sinä olet elossakaan, kun siellä on niin paljon kuollut sodassa. Ja miksi lähdit minulle edes jäähyväisiä sanomatta. Kuinka minä surin ... mutta nytpä sinä näytät jalolta.

Semmoinen kohtalo näyttää nyt suloisemmalta kuin eroaminen. Minä olen katseleva tähteäsi, lapseni. Sinä itket! Ja minä myöskin. No! mitä tämä on? Olenko minä todella Jabaster? Vielä kerta halailkaamme, ja niin me emme sano jäähyväisiä, vaan ainoastaan ajattelemme niitä." NELJ

Ester astui Fredrikin eteen ikäänkuin ottamaan jäähyväisiä semmoiselta mieheltä, jota kohtaan hän, niinkuin hoitaja sairasta kohtaan ainakin, tunsi erittäin suurta ystävyyttä, vaan ei sen enempää.

Kuormajono järjestyi yhä pitemmäksi; jo lähdettiin liikkeelle. Jäähyväisiä tehtiin siinä ainiaaksi, moni suru alkoi, pysyäkseen ainiaan suruna, milloinkaan iloksi muuttumatta; mutta maa tarvitsi kaikkien voimaa ja kaikki antoivat sen ilolla. Jäähyväisten ottajain joukossa oli myöskin Iikka.

Yht'äkkiä keskeytti hän ja huusi hurjassa epätoivossa: Oi Jumalani sentään, ... enhän edes ole sanonut jäähyväisiä hänelle! Olet siis lähtenyt salaa kotoasi? Olen. Minä ajattelin, että saksalaiset kyllä joutuisivat tappiolle, ja siitä olisi apua kotolaisilleni siellä Posenissa. Niin minäkin ajattelin...

Kun vieraat illallisen jälkeen vihdoin saapuivat jäähyväisiä sanomaan rovastille ja hänen rakastettavalle perheellensä sekä kiitoksia hauskasta illasta, niin he epäilemättä ajattelivat, mitä sanoivatkin, sillä hauskat Nuutinpäivät oli pappilassa vietetty, siitä oltiin yksimielisiä. Kevät, oi ihana aika, olkoon se sitte ihmislapsen, ihmissydämen tahi luonnon kevät. Oi ihana kevät!

Vaan Rothsayn herttua ei siitä huolinut; röyhkeästi käski hän laittaa yösijaa, seisoi vähän aikaa väristen märjissä vaatteissansa suuren, liehuvan valkean ääressä, ja sitten meni makuukammariinsa, kenellekään jäähyväisiä sanomatta.

Hän oli edellisenä iltana ollut matkalla Garnäsiin jäähyväisiä sanomaan ja aikoi soutaa poikki virran, mutta toinen airo oli katkennut ja hän oli mennyt alas putouksesta. Vene oli mennyt pirstaleiksi, ja hän ei enää tiennyt mistään, ennenkuin törmäsi koivun oksia vasten. Silloin hän tarttui niihin ja hinasi itsensä ylös, kunnes pääsi istumaan tyvelle.

Ja silloin hän jo katosi porttikäytävään. Hanna palasi sisään jotensakin nolona ja soitti herroille »Lieder ohne Worte». Kun vieraat päivällisen jälkeen sanoivat jäähyväisiä, pyysi herra Wiik heitä seuraavana sunnuntaina Vaajasaloon; hän tulisi itse noutamaan. Sunnuntai kaiketi sopivin siinä suhteessa, että Hanna olisi vapaa koulusta.

Päivän Sana

sosialistisaarna

Muut Etsivät