Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Me olimme silloin kaikki kokoontuneina hänen luokseen sanomaan jäähyväisiä. Mukana oli myöskin kreivi Masen. Vaunut ilmestyivät jo oven eteen ja kreivitär valmistautuu jäähyväistelemään kaikkia; silloin puikahtaa käsi esiin oviverhojen välistä ja viittilöi merkitsevästi hänelle.
"Masentavaista kuulla tuota," sanoi tohtori hyvin alakuloisena. Niilo tuli sanomaan jäähyväisiä. Hänen äänensä värähteli, kun hän hellästi kysyi Ainalta, luoden häneen lempeän katseen: "Kuinka voitte nyt, Aina?" "Kiitos, hyvin," vastasi Aina ja, ojentaessaan Niilolle kätensä, punehtui hieman. Ovella kysäsi Yrjö vielä Ainalta: "Sanotteko vieläkin, että kaikki tohtorit ovat pahan-ilkisiä?"
Kaiken tämän lupasi Stanley tietysti huolellisesti lähettää hänelle. Lukongeh ja hänen päällikkönsä olivat Kesäkuun 7 päivänä jo varhain aamulla ulkona sanoaksensa jäähyväisiä. Mutta ainoastaan viisi kanoottia oli valmiina lähtöön! "Mitä tämä merkitsee, Lukongeh?" kysyi Stanley. "Lähde huoleti ja muista, veljeni, mitä sinulle sanoin". "Lukongeh on rehellinen", lisäsi hän arvokkaasti.
Ottaessaan jäähyväisiä mieheltään ja tyttäreltään nyökäytti hän päätään paljonsanovasti ja kuiskasi kavalasti hymyillen: "luottakaa vain minuun, minä kyllä tiedän, mitenkä tuommoisia on kohteleminen."
Sukulaiset tulivat laivaan sanomaan viimeisiä jäähyväisiä, ja kun osa porvaristoa oli osoittanut valtiopäivämiehelleen sen kunnian, että saattoivat häntä satamaan toivottaakseen hänelle onnellista matkaa, tarjottiin sen johdosta etevämmille vieraille ranskanviiniä ja miehistölle paloviinaa.
"Tuonlaisena, niin, juuri tuonlaisena kuin nyt katselette suuren olkihatun lierin alta, noin hienona, solakkana ja noin huimana, juuri senlaisena tulen teitä muistamaan siihen asti, kun jälleen tapaamme toisemme kaupungissa!" "Svartdalin puotiin on ainakin viisi pitkää virstaa", selitti kapteeni, jäähyväisiä jättäessään... "Grip, te olette aina tervetullut Giljeen."
Erityisten syitten tähden, joita en tässä voi kertoa, täytyy minun suullisia jäähyväisiä sanomatta lähteä. Minä kiitän teitä niistä päivistä, joita tykönänne olen viettänyt. Johannes«. Tuo kirje oli ollut Johanneksen kamarin pöydällä. Paroonille oli se jo yöllä annettu. Kirjeen luettuaan repi parooni sen palasiksi.
Häntä ei millään tavalla voitu saada uskomaan, että hänen äitinsä oli matkustanut hänen luotaan jäähyväisiä sanomatta. Hän aloitti tutkimalla tarkkaan koko talon, ullakolta kellariin, suuresta saksanpähkinäpuisesta vaatekaapista aina oman nukkekaappinsa laatikoihin asti.
Ja juuri sen tähden se olikin niin vaikea sanoa jäähyväisiä elämälle, mutta oikeastaanhan ne olivatkin jo sanotut. Hän oli nyt ainoastaan viivähtänyt vieras haudantakaisista maista. Vielä oli hiukkasen aikaa jälellä. Nyt oli syksy ja keväällä vasta oli lähtö. Vaan mitäpä tuosta kipineestä ajasta!
Jeanne d'Arc ei ajan pitkään voinut olla toimeton näitä huolestuttavia sanomia kuullessaan. Maaliskuun lopulla läksi hän sen vuoksi salaa kuninkaan luota, jäähyväisiä sanomatta, ainoastaan pienen uskollisen sotilasjoukon seuraamana, joka ei koskaan ollut hänestä luopunut. Hänen itseluottamuksensa ei ollut, entisellään, sillä hän oli ollut kuulevinaan ääniä, jotka sanoivat: »Jeanne, sinut otetaan ennen juhannusta, sen täytyy tapahtua!
Päivän Sana
Muut Etsivät