Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Minä kysyin kohta hätäisesti, mikä isäntää vaivaa, ja sain vastauksen itseltään ukolta: Hirmuinen pakotus päässä ja niskassa, eikä lakkaa. Nyt jouduin minä niin toivottomaan tilaan, etten totta puhuen tietänyt mitä piti tekemäni. Kaikeksi onneksi ei Loviisa itkenyt, sillä isänsä koetti häntä lohduttaa.
Suomen kansakin on parin, ehkä useammankin viimeisen vuosikymmenen kuohukaudessa osaksi eksynyt itseltään ja on yhä kulkemassa etäämmälle itsestään, särkymässä vuosisatojen luomasta sivistyskansallisesta kokonaisuudestaan. Ja tätä uraa se on kulkemassa osaksi väärinkäsitettyjen ja väärinsulatettujen, hetkellisten poliittisten iskusanojen lumossa.
Tuskin oli Rochefort mennyt ulos huoneesta, kun rouva Bonacieux tuli taas sisään. Hän tapasi mylady'n hymyilevänä. No, sanoi nuori nainen, siis se mitä pelkäsitte on tapahtunut? Tänä iltana tai huomen aamuna lähettää kardinaali teitä noutamaan täältä? Kuinka te sen tiedätte, lapsukaiseni? kysyi mylady. Minä kuulin sen itseltään sanansaattajalta. Tulkaa istumaan tähän minun viereeni, sanoi mylady.
Hän tunsi ahdistusta rinnassaan; usein ennen, kun oli ilkkuen käsitelty vakavia kysymyksiä tai ne välinpitämättömästi sivuutettu, oli hän kysynyt itseltään tulisiko hänen avomielisesti lausua ajatuksensa vaikeneminen kun oli melkein myöntämistä. Mutta häveliäisyys oli häntä aina pidättänyt, se olisi näyttänyt esiintymishalulta, omain ajatusten esittämiskiihkolta.
Pitäähän toki sulhasen kirjoittaa morsiamelleen, että hän onnellisesti on kotonaan ja että hänen sydämensä palaa rakkaudesta!« Silloin kolkutti joku ovelle. Kreivi säpsähti. Kuka paholainen se on? kysyi hän itseltään. Kovasti huusi hän: «Astukaa sisälle!« Ja kolkuttaja totteli käskyä. Hän tuli. Katri seisoi kreivin edessä. Kreivi hämmästyi. Hän oli vetäynyt takaisin.
Anni taisi olla ankara itseänsäkin kohtaan, eikä ainoasti muita kohtaan. Hän kysyi itseltään: minkätähden sinä oletkin asettanut elämäsi näin? Lapsi heräsi ja itki.
Hän vaan kysyi itseltään: mitä minun nyt siis on lukeminen, että voisin olla rehellinen omalle itselleni ja kuitenkin tulla toimeen ja maksaa velka? Mutta siitä korkeasta mielialasta, mihin rukous oli hänet nostanut, hän ei löytänyt vastausta tähän kysymykseen. Mitä enemmän hän ajatteli lukukysymystä, sitä suurempaan ristiriitaisuuteen ja epäselvyyteen hän tunsi alenevansa.
Heti kun hän ensi kerran tapasi Gabriellen, oli tämän kauniit kasvot ja teeskentelemätön olento hurmanneet hänen ja Gabriellen avomielinen tunnustus, että hän tulisi häntä kaipaamaan huomenna, synnytti tohtorissa mielenliikutuksen, jota hän ei voinut salata itseltään.
Enemmän kuin ihmisiä tarkoitti hänen käsitteensä suomen kieltä, ja vielä itse maata. Henrik koetti nyt tutkia itseltään, eikö hän sitten rakastanut kieltä ja maata. Suomenkieli oli hänen koulukielensä, he veljekset olivat keskenään puhuneet sitä ja hän ajatteli useimmiten tällä kielellä.
Sitten kysyi hän itseltään: kukahan sitä vaan aina sanookin? Milloin oli se Roosan ääni, milloin sanoi sitä kreivin Roosalle lahjoittama kello, joka seisoi hänen vuoteensa vastapäätä pesukaapin päällä. Ei ollut mahdollista päättää, oliko se Roosa vai kelloko, joka siinä, sekunniksikaan taukoamatta, sanoi: "älä tee sitä, älä tee sitä, minun tähteni, itsesi tähden, älä tee!"
Päivän Sana
Muut Etsivät