Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Tästä suuttui Aino niin, että melkein rupesi itkemään; silloin hän kävi kynään ja kirjoitti: "Minä pyydän sinua, Mathilda, älä enään kirjoita ylioppilaasta samalla tavoin kuin ennen, sillä minä itse juuri olen erehtynyt. Jospa vaan oppisit häntä tuntemaan, niin näkisit, ett'ei hän ole ollenkaan tyhmä eikä kömpelö.
»Onko emäntäkin kuollut?» kysyi hän terävästi. »Ei, lapseni», vastasi Latun emäntä. »Missä sitten?» Jokainen tapaili jotakin vastatakseen, kun Elsa vuoronperään heitä katsoi, vaan kaikki jäivät toisiaan odottamaan. »Jaa! Kyllä minä tiedänkin. Emäntä on myyty. Voi kauhistus!» sanoi hän ja rupesi itkemään.
»En minä ole mustasukkainen» hän purskahti itkemään, »olen vain niin sanomattoman onneton ja olen ollut aina siitä asti, kuin hän tuli taloon... Et ainoatakaan iltaa sinä minun tähteni ole sisällä, hänen armostaan vain saan sinut tänne... Ja eilen sinä lähdit ilman muuta ja jätit minut yksin»... »Jo riittää, Alette! Olet sanonut ihan tarpeeksi ... olen täydellisesti tyytyväinen viittauksiisi.
Samoinpa näkyi muittenkin laita olewan, sillä mies purskahti ääneensä itkemään, ja kun waimo yritti pitkäksi palanutta kynttilän kartta hypein niistämään, wapisi hänen kätensä niin, ettei hän woinut sitä toimeen saada; molemmat lapset myös nyyhkiwät, jota en minä ollut heidän ennen nähnyt tekewän.
Anna Leena jäi seisomaan ja katsoi hänen peräänsä, kunnes häntä ei enää näkynyt. Silloin vaipui hän lavitsalle ja rupesi katkerasti itkemään. Pian toipui hän jälleen, mutta toisti Antin sanat: "Sinutta en voi elää!" "Ehkäpä se on tottakin", virkki hän itsekseen; "hänen kanssaan ja hänen luonaan voisin olla niin onnellinen, niin onnellinen... Mutta mitäs tuota ajattelenkaan?
Siihen en ollut minä tyytyväinen, huomasin hänen surkuttelevan minua, että minä vietin mummon luona niin orjallista elämää, mutta ei sen enempää. Minä kadotin rauhani, en voinut levollisesti istua, en tukea, enkä työskennellä, välistä nauroin ja tein mummolle jonkun kepposen, sitten jälleen purskahdin itkemään. Vihdoin kärsi terveyteni siitä ja minä tulin melkein oikein sairaaksi.
Jaakko ei Kaisan tullessa ollut kotona; mummo sanoi hänen äsken äänettömin päin menneen ulos. "Eikö liene jo mennyt nuoran jatkoksi koko mies", arveli mummo. Kaisa tillahti itkemään ja itki vielä silloinkin, kun Jaakko saapui kotiin. "Mikäs täällä nyt on hätänä?" tiedusteli mies, sisään päästyään. "Mikä ja sinä vielä kysyt sitä?"
Hän silitti päätäni ja oikoi mekkoani suoraksi. Rupesin itkemään.
Ja kun me, ymmärtäen kaikki, rupesimme itkemään, jatkoi Lazare setä, silmiänsä taivaalta kääntämättä: "
Useat rupesivat huutamaan, muutamat ainoastaan hiljaa, mutta muutamat täyttä kurkkua, ja yht'äkkiä koko kokous näytti purskahtavan itkemään, niin että tuskin taisi saarnaajan ääntä selittää. Useat kätkivät kasvonsa käsiinsä ja niiskuttivat täyttä suuta, toiset korottivat innostuksissa äänensä ja ylistivät Jumalaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät