Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Ei hän ainakaan ole tavalliseen papin rouvan malliin, ajatteli hän, niinkuin hänen tapansa oli punnita mielessään kaikkia niitä naisia, jotka sattuivat hänen tielleen. Hän on paljon kaunistunut siitä, kun hänet viimeksi näin. Ja yht'äkkiä hän näki itsensä istumassa rattailla vanhan pappilan rappujen edessä. Verannan ikkunassa oli kalpeat jäykistyneet kasvot, jotka tuijottivat hänen jälkeensä.
Lähdin siis jo seuraavana päivänä häntä tapaamaan ja löysin hänet hänen kodissaan, Wormserstrassen varrella, istumassa työhuoneessaan paksu, täytetty aamutakki yllään. Se oli kyllä paikallaan, sillä huone oli jotenkin viileä ja kuitenkin se oli ainoa hänen kodissaan, jota lämmitettiin.
Kun minä seuraavana päivänä tulin lukkarin luokse, tapasin hänet istumassa puutuolillaan hyvin ykstotisena ja syviin mietteisin vaipuneena, kyynäryspäät polville nojautuneina ja tuijoittaen laattiaan, joka oli havuilla katettu, aivan kuin juhlaksi.
Tuo viimemainittu, kahdenkymmenen tai kahdenkolmatta vuotias kaunis, vilkas ja iloinen tyttö, todellinen ylhäisen naisen seuraneiti, hyppäsi alas astimelta, jossa hän, ajan tavan mukaan, oli istumassa, ja meni suoraan sitä kukkaispengertä kohden, jossa d'Artagnan oli huomannut Lubin'in. D'Artagnan seurasi silmillään seuraneitiä ja näki hänen astuvan penkereelle.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Entä jos minä menisin noihin suurihin sotihin, tasapäihin tappeloihin, joss' on verta säärivarsi, polven korkeus punaista?" Aina Annikki sanovi, tinarinta riukuttavi: "Tunnen mie soanki käynnin! Kun ennen isoni läksi noihin suurihin sotihin, tasapäihin tappeloihin, sata miest' oli soutamassa, tuhat ilman istumassa, nenin jousia nenässä, terin miekat teljopuilla.
Mutta sitä hetkeä ei näyttänyt tulevan, sairas vuoroon houraili rajusti, vuoroon makasi raukeana kuin kuollut. Lääkäri käydessään pudisti aina arveluttavammin päätään, kunnes viimein julisti varmasti tuomionsa. Oli vain hetken kysymys enää. »Tunnetko minua?» kysyi neiti Smarin kerran, kun oli vuorostaan istumassa sairasvuoteen ääressä ja näki Esterin katsovan häntä pitkään.
Isänsä käskyä totellen hiipii hän huoneiden taitse, mutta kun hän aikoo aittojen ohi, huomaa hän Reidan kynnyksellä istumassa. Minne menet, Jouko? kysyy Reita. Jos äiti kysyy, niin sano, että isä tuli ja vei vuorelle. Jos hätä tulee mikä, niin sano: »Auta, Kiesus armias!» ja purista kirjaa rintaasi vasten, jonka sait. Minulla on nyt niin hyvä olla. Tuntuu kuin ei enää heittäisikään.
*Rebekka*. Silloin minussa heräsi tuo hurja, hillitsemätön halu . Ooh, Rosmer ! *Rosmer*. Halu. Sanoit ! Mihin? *Rebekka*. Sinuun. Mitä tämä on! Pysy vaan istumassa, ystäväni. Nyt saat kuulla eteen päin. *Rosmer*. Ja sinä tarkoitat että olet rakastanut minua tuolla tavalla! *Rebekka*. Mielestäni sitä voi kutsua rakkaudeksi, siihen aikaan. Minä pidin sitä rakkautena. Mutta sitä se ei ollut.
Teja työnsi ääneti miehen telttaan ja meni Hildebadin kanssa hänen perässään. He tapasivat Hildebrandin istumassa kuninkaan vuoteella levollisena kuin välttämättömyys, nojaten leukaansa käteen ja kättään kivikirveeseen. Hän istui liikkumattomana ja katsoi tarkasti kuningasta, joka kuohuksissaan, kiivain askelin käveli edestakaisin eikä huomannut edes telttaan tulijoitakaan.
Oikeastaan hän vasta huomasi, kuinka hirmuisen paljon perässä hän oli. Luonnollisesti tuntui se kaikkein pahimmalta, ennenkuin hän oikein pääsi vauhtiin!... Hän laski päiviä. Kun hän eräänä ehtoona tuli kotiin pieniltä juoksuiltaan kirjoineen, tapasi hän Jens Nordberg'in hänet, joka lahjoitti hänelle nysän istumassa laiva-arkulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät