Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
"Herttuattaren on hyvä puhua; rakas hän on minulle ja hyvä hän on; mutta mitä onnettomuus on, sitä hän ei kuitenkaan tiedä, ei voi tietää. Hän ei siis myöskään tiedä, mitä minä olen sinulle ja mitä sinä uhraat lähettäissäsi minut luotasi. Niin, rakas isäseni, sanon sen vieläkin: luotasi lähettäissäsi, sillä minä en lähde luotasi, vapaasta tahdosta en".
Kirstua vietiin hänen kammariinsa; hän ei tahtonut sitä, ei mitenkään. Hän kiiruhti ylös. Kello oli juuri otettu kirstusta ja pantu pöydälle. "Se ei sovi ollenkaan tänne", sanoi hän. "Sinulla on makuukammarissasi niin paljon vanhoja huonekaluja, isäseni ja kello näyttäisi varsin komealta veistokuvilla koristetun pesukaapin päällä.
Silloin tulivat Amadeuksen sinisilmät kyyneliä täyteen; hän tarttui innokkaalla kiivaudella vanhuksen käteen ja huudahti: "isäseni, minä se olenkin Mozart, iloinen, hullu Mozart, jolle te tuolla yksinkertaisella kunnian osoituksella olette tehnyt suuremman, syvemmän sydämen ilon, kuin mitä koko mailman kaikki mieltymyksen kaikumiset ovat tehdä voineet.
"Tahdotteko jotakin, isä kulta?" uskalsi hän viimein kysyä. "Minä en tahdo, että sinä olet kyökissä". "Minkätähden, isäseni?" "Sentähden, että sinä tänään suolaat liiaksi kaikki ruoat"
"Olehan huoletta, isäseni", sanoi Roosa, "minä sanon hänelle; minun täytyy jättää teidät muutamiksi minuuteiksi, kunnes teevesi kiehuu". Se oli kreiville onnellinen ilta; hän ei tiennyt olevan sydämmeensä sulettuina semmoisia lämpimiä iloisuuden lähteitä.
No niin, anna mennä, kunpahan ei poika vaan tulisi ylpeäksi. Ei maakan, isäseni, ei se haittaa mitään, sanoi Maria säteillen voitto-riemusta; kaikilla toisillakin pojilla on kellot, ja se ei haittaa mitään... Berndt on sitäpaitsi ymmärtäväinen ja viisas ja lukee niin kiltisti Latinaa ja kieliä sekä Kreikkaa, ja taitaa piirustaa ympyröitä mustalle taululle, ja historiaa ja maantiedettä...
"Mutta nyt suutun minä tosiperään", sanoi Roosa hehkuvin poskin; "jos minusta niin välttämättömästi tahdot päästä, niin menen luostariin; kuuletko, isäseni, korkeilla kivimuurilla ympäröityyn luostariin! Saas nähdä sitten, mistä toisen Roosan saat".
Linkalla ovat juuri molemmat kädet täynnä pannuja ja vateja, joita hän ei saata laskea pois; isän nähtyään lausuu hän sentähden mitä lempeimmällä, sointuvalla äänellä: "Hyvää huomenta, rakas isä kultani; ole hyvä, isäseni, ja ojenna tänne kätesi". "Miksi niin?" kysyi vanha herra, mutta ojensi kuitenkin kätensä.
"Ei, isä, me emme tahdo herättää hänessä mitään toivoja, joita emme arvele täyttää. Ja, rakas isäseni, mistä asti on meillä sitte toisiltamme jotakin salattavaa?
Roosa oli niin ajatuksiinsa vaipunut, ettei hän huomannut vanhaa, hoikkavartaloista herraa, ennenkuin oli ihan hänen edessään. Nähdä isänsä niin kaukana talosta ja sen lisäksi tällä puolen puistoa oli jotakin niin tavatonta, että Roosa innostunut jo ennestäänkin kreivin kohtaamisesta tosiperään pelästyi, juoksi rajulla vauhdilla häntä vastaan ja huudahti häntä syleillen: "mitäs nyt, isäseni?
Päivän Sana
Muut Etsivät