United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se rauhoitti minua ihmeellisesti, ja puolenyön tienoissa nukahdin virkistävään uneen. Aamulla heräsin siihen, että yksi kaupungin kivaltereista tuli hakemaan minua ulos. Luulin jo lähdettävän suoraan teloituspaikalle, mutta ulos tultuamme sanoi kivalteri minun olevan nyt vapaan ja käski mennä isäntäni luo. Ihmeissäni ja vähän vastahakoisesti lähdin Freesin taloon.
MARGARETA. Siinä on kyllä, että sinä sen tiedät. HOOKON. Mutta minä tuomitsin hänen kuolemaan! Minun isäntäni ja korkea herrani, sinä tuomitset oikein! VIIDES N
"Pyydän anteeksi, Sir, minua käskettiin tulemaan tänne. Eikö isäntäni ole täällä, Sir?" "Ei". "Ettekö ole nähneet häntä, Sir?" "En; ettekö tule hänen luotansa?" "En suoraan, Sir". "Sanoiko hän, että tapaisitte hänet täällä?" "Ei juuri niin, Sir. Mutta minä arvaan, että hän on täällä huomenna, kosk'ei hän ole ollut täällä tänään". "Tuleeko hän Oxford'ista?"
»Kuinka en omaa Mikkoani rakastaisi», sanoi Helena. »Tahtoisitko sen omaksesi?» kysyi isäntäni. »Jos minä rikas olisin, niin maksaisin hänestä vaikka mitkä rahat.» »Tehdään vaihtokauppa», sanoi nuori mies. »Minä annan Mikon sinulle, anna sinä minulle itsesi. Saat minut vielä kaupanpäällisiksi.» Helena punastui.
Tyrmässä ollessani olivat minua liiaksi vaivanneet muut tunteet, jotta siellä olisin rehellisesti voinut katumuksen valtaan antautua. Kun isäntäni sanoi katumuksestani kuulleensa, niin sen hän jostakin syystä sanoi selvästi omasta päästään. Mutta ojentaen minulle kätensä sanoi hän: »No, älkäämme nyt enää sitä muistelko. Ota vain nämä hyvällä omallatunnolla, ja Jumalan haltuun!»
Sillä jos se oli isäntäni, niin voiko herra sanoa minulle, minkävuoksi hänellä oli naamio kasvoillaan? Jos se oli isäntäni, niin minkävuoksi hän kirkaisi kuin rotta ja juoksi minua piiloon? Olenhan palvellut häntä kaksikymmentä vuotta. Ja sitäpaitsi » hän vaikeni ja pyyhki kädellä kasvojaan. »Merkillistä kyllä», virkkoi Utterson, »mutta minä luulen alkavani käsittää asiain yhteyden.
»Luuletteko todellakin», vastasi isäntäni, »että ihmisiin ei pysty mitkään muut vaikuttimet, kuin uhkaava puute tai ylellisyyden toivo, koska näytte otaksuvan että turvattu ja kaikille samanlainen toimeentulo poistaisi kaiken toimintahalun? Eivät teidän aikalaisennekaan toden perästä uskoneet sitä, vaikka he ehkä luulivat uskovansa.
Mikä on aikomuksesi, minun kultainen isäntäni? Olenhan palvelijasi kiireestä kantapäähän, olen valmis, jalkani keveinä notkahtelevat, käske jo! Vien sinut ja hänet vaikka maailman ääriin, tuiskuna lennän, vihurina kiidän ... käske, käske jo? Mutta ohjat riippuvat rentonaan kenenkään niihin tarttumatta. Vihdoin varsa alkaa yhä levottomammin tanssahdella.
Mutta hetken kuluttua juoksi talliin salavihkaa hänen emäntänsä, hilpeä nainen, ja vaikka minä luimistin hänelle korviani sillä en ole milloinkaan hameellisia kärsinyt tuli hän minun pilttuuseeni ja kaasi kaksi kapallista mustaa kauraa hinkalooni. Ihmettelin, että hän vielä kiersi kätensä minun kaulani ympäri, puristi päätäni rintaansa vasten ja kahdesti kuumasti kuiskasi isäntäni nimen.
»Niin kyllä». »Saanko kysyä, minä vuonna?» Katsoin häntä sanattomana silmiin hetken. »Minä vuonnako?» kerroin vihdoin hiljaa. »Niin, minä vuonna, sallikaa kysyäkseni. Kun sanotte sen, voin sanoa teille, kuinka kauan olette nukkunut». »Vuonna 1887», vastasin. Isäntäni pakotti minut juomaan lasista ja koetteli valtimoani.