Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. syyskuuta 2025
Tapio talon isäntä, Metsän ukko halliparta, Mielikki metsän emäntä, Metsän armas antimuori, Tule jo kullat ottamahan, Hopeat valitsemahan, Ainoat omistamahan Ota soljet, sormukseni, Vähät lahjat viimeiseni. KARITAR Ota multakin omani, Ainokaiseni omista, Vähät lahjat viimeiseni.
"Nekö ne pääkirjoituksia owat? Ne saisiwat mennä samaa tietä kuin paikkakunnan kuulumisetkin. Pelkkiä loruja waan; kenelle niistä on hyötyä? Tuossakin joku kehuu omaa tekemäänsä kirjaa ja oma kiitos haisee", selitteli isäntä toimessansa. Kirkkoherra otti isännän kädestä sanomalehden ja silmäsi sen pääkirjoitukseen. Siinä oli kiittäwä arwostelu wasta ilmestyneestä kirjasta.
Jos isäntä saa tietää että siellä olen käynyt, niin hän suuttuu silmittömäksi, vieläpä pieksääkin minut. Voi voi tätä onnetonta elämätä, kun viimeinen ilo, viimeinen toivo vietiin! Mitenkä minä nyt enää tässä saan kärsiä! Menisin vaikka toista vertaa työläisempään palvelukseen, kun saisin vaan ystävällisen kohtelun. Tässä minua haukutaan ja pilkataan aamusta iltaan, eikä kuitenkaan päästetä pois.
Kenraali oli kaikkia kohtaan ystävällinen ja hyväntahtoinen isäntä ja koetti paraalla tavalla jatkaa puhetta, siksi, kuin kuningas tuli. Kunnioituksella kiiruhtaen häntä vastaanottamaan, kiitti hän häntä korkeasta kunniasta, joka hänelle oli tapahtunut, ja vei hänen saliin, jossa muut vieraat juhlapuvuissa odottivat kuninkaan tuloa.
Päivälliset alkoivat sillä että isäntä tervehti vieraitaan tervetulleiksi. Parissa, kauemmin valmistetussa puheessa esitteli hän sitte maljoja läsnäoleville ylimyksille, joihin nämä taas vastasivat. Nyt tunsivat kaikki, että oli päästy varsinaisen virallisen osaston yli iloon.
Kun toimitus alkoi olla lopussa, kysyi provasti, jos seurakuntalaisilla oli mitään muistuttamista seurakunnan siveellisyysasiain suhteen. Syrjälän isäntä nousi nyt seisalleen, kohautti hartioitaan, yski ja taasen kohautteli. Nähtävästi oli hänellä jotain sanottavaa. Erkki ja Tuomas vaalenivat ja tuskallisia liikkeitä alkoi ilmaantua muussakin kinkeriväessä.
"Niin, semmoinen se olevan näkyy." "Voi taivaan talikon pyörittäjä! Vai kymmenen tuhatta ruplaa!" sanoi Pynnöläinen, istuen hyvin nolona. "Oletpa vävyni kappaleen rikkaampi appeasi. Se on totta se!" Leena piti vekseliä hyvin huolimattomasti kädessään. Isäntä sen huomasi.
"Eikö riitä, että isäntä yksinään rupeaa noihin hullutuksiin?" "No, tietysti siksi" sanoi Elli ivallisesti "että Eljas saa suuremman perinnön minun jälkeeni." "Aivan samoin kuin sinä saat minun jälkeeni", lausui Eljas tyynellä äänellä, vaikka kyllä havaittiin, että iva oli kipeästi sattunut. "Mielestäni on vaimolla avioliitossa sama arvo kuin miehelläkin.
Vaan isäntä, vaikka häntä itseäänkin alkoi naurattaa, koetti olla totisena ja jatkoi puhettaan: Niin, luulee kai tytötkin minun pilaa puhuvan enkös minä sanonut, että makeiksi te täällä tulette, vaan ei kipeiksi. Mutta, hei, kaikki minun hyvä väkeni, lähtekää pois! Vaan Mari ei huoli panna oikein pian ovea kiinni. Tänään minä vielä rukiit tuon. Silloin läksivät kaikki ulos.
Jonkun wuoden kuluttua ruwettiin kylällä puhumaan: "Linnalan talo menee takaisin ja isäntä juopi!" Juopi?! Niin. Asari parka oli hakenut ja löytänytkin nyt lohdutuksen murheelliselle sydämelleen, mutta minkäläinen oli tuo lohdutus? Se oli wäärä lohdutus, wäärä turwa. Wäärä mammona oli tuonut muassaan toisen wäärän, sillä yksi paha synnyttää toisia pahoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät