Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Tessalitar suuteli Ionen kättä ja virkkoi sitten hieman hämillään: »Ihana Ione, saanko pyytää sinulta suosionosotusta?» »Et voi mitään sellaista pyytää, johon en suostu», napolitar vastasi. »Sanotaan», Nydia virkkoi, »että sinä olet kaikkia kuvauksiakin kauniimpi. Ah! En voi nähdä sitä, joka koko mailmaa ihastuttaa. Sallitko minun kädelläni hivellä kasvojasi?
Jotkut jäivät jäljelle ottaakseen pappien mukana osaa hautajaisateriaan, mutta Ione palasi palvelijoineen surutaloon.
Hän luki kirjeen loppuun, se putosi hänen kädestään ja hän virkkoi halveksivan kylmällä äänellä: »Onko tämän kirjeen kirjottaja sinun rakastettusi?» Ione huokasi, mutta ei vastannut. »Puhu!» toinen ärjäsi. »On!» »Ja hänen nimensä niin sehän on tässä kirjeessä hänen nimensä on Glaukus!» Ione risti kätensä ja katsahti ympärilleen ikäänkuin suojaa ja apua hakien.
Hän tunsi poskillaan raikkaan aamuhengähdyksen, mutta hänen polttavat suonensa eivät siitä viilentyneet. »Glaukus», hän puheli itsekseen, »tehoisimmatkaan taikajuomat eivät voi sinun lempeäsi tehdä sellaiseksi, jommoinen on minun rakkauteni sinuun. Mutta Ione pois epäilys! pois katumus! Glaukus, minun kohtaloni on sinun hymyilyssäsi ja sinunkin tulevaisuutesi! Oi, toivoa! oi, iloa!
Hän toivoo, Ione, että sinä miellyt häneen; ellet, niin lähetä hänet takaisin minulle.
Nuoruutta se tosin vaatii, mutta se vaatii tunteitten raikkautta, kauneuttakin se vaatii, mutta ajatuksen ja hengen. Sellaista on se rakkaus, oi Ione, jota kylmä ja ankarakin mies voi sinulle tarjota. Sinä pidät minua kylmänä ja suljettuna luonteena sellaisen rakkauden uskallan laskea alttarillesi. Sinä voit sen punastumatta omistaa.» »Ja sen nimi on ystävyys», Ione virkkoi.
»Oi, jumalat! Katso tuota kivenlohkaretta se on ruhjonut edessämme olevan talon katon! Kaduilla uhkaa joka hetki kuolema!» »Siunattu salama! Katso, Ione katso! Edessämme on Fortunan temppelin pylväskäytävä! Menkäämme sinne; siellä olemme ainakin turvassa tuhkasateelta.» Hän tarttui rakastettuaan käteen ja töin ja tuskin he laahautuivat temppeliin.
Lapsen lailla hän tunsi vain hetkeniloa; hän oli nyt sopinut Glaukuksen kanssa, tämä oli antanut hänelle anteeksi hän sai nyt istua Glaukuksen vieressä tämä silitteli hyväillen hänen silkinhienoa kassaansa hänen hengityksensä lämmitti hänen poskiaan. Ione, tuo julma Ione ei ollut nyt mukana. Kukaan toinen ei ollut nyt jakamassa hänen hyväilyjään.
Vasta kun hän kaksi vuotta ennen tämän kertomuksen tapahtuma-aikaa kohtasi Ionen, hän huomasi heti ensi hetkessä, että vain Ione kykeni hänessä herättämään todellista rakkautta.
»Minulla on hieman kuumetta», sokea tyttö vastasi, »ja vesi viilentää. Panen tämän vesiastian viereeni; tällaisina kesäöinä se virkistää, elleivät unen langat tahdo huuliamme sitoa. Ihana Julia, minun täytyy jättää sinut jo varhain Ione tahtoo niin ehkä jo ennenkuin heräätkään; ota siis vastaan minun onnentoivotukseni!» »Kiitos.
Päivän Sana
Muut Etsivät