Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Lopen uupuneena Ione nukahti Glaukuksen rinnoille, ja Nydia makasi hänen jaloissaan. Tomua ja tuhkaa satoi yhä aalloille, ja laivan kansikin peittyi. Tämä valkoinen sade kulki tuulen kannattamana kaukaisille rannoille saakka. Ihmetellen katseli sitä musta afrikalainen, ja kuuluu se huomatun Syyrian ja Egyptinkin antiikkisilla rannoilla asti. Seuraavana aamuna. Nydian loppu.
Onko Ione sairas? orjasi sanovat, ettet ole ja se vakuutus lohduttaa minua. Onko Glaukus loukannut Ionea? Ah! Sitä kysymystä minun ei pitäisi tehdä sinulle! Viisi päivää olen sinun lähettyviltäsi ollut karkotettuna. Onko aurinko paistanut? en tiedä. Onko taivas hymyillyt? ei se ainakaan minulle ole hymyillyt. Minun aurinkoni ja minun taivaani ovat Ione. Olenko loukannut sinua?
Tällaisella hetkellä ja tällainen näyttämö edessä voi miltei kuvitella näkevänsä tuon vihreän köynnöksen lomitse jonkun faunin nauravat kasvot tai näkevänsä vuorinymfin sipsuttaen kulkemassa tiheikön keskellä. Mutta ei ole enää nymfejä sen jälkeen kuin sinut, Ione, luotiin!»
Tiesitkö jotakin egyptiläisestä?» »Tiesin. Tunsin hänen paheensa.» »Ja kuinka?» »Jalo Ione. Olin hänen paheittensa orja ne joiden palvelijana olin, olivat hänen auttajiaan.» »Sinä olet ollut ennenkin siinä talossa, koska niin tarkoin tunsit salakäytävän?» »Olen Arbakeen luona soittanut lyyraani», Nydia virkkoi hämillään.
Vaikka Ione olisikin luvannut palkinnoksi kätensä, ei hän olisi antamansa todistuksen jälkeen ja rahvaan vihaa salaisesti kiihotettuaan voinut enää atenalaista pelastaa. Mutta luottaen omaan voimaansa hän toivoi aikaa voittaen voivansa masentaa naisen, jota hän niin intohimoisesti itselleen halasi. Orjien auttaessa häntä makuulle hän muisti yhtäkkiä Nydian.
Veljeni veri on vielä kostamatta. Kuka hänet surmasi? Oi Nemesis! Täytyykö minun Glaukuksen tähden ostaa sinun juhlallinen kostosi? Arbakes sinun! En koskaan!» »Ione, Ione!» Arbakes huudahti intohimoisena, »mistä nuo salaperäiset sanat? Miksi mainitset minun nimeni veljesi murhan yhteydessä?» »Uneni minulle niin sanovat ja unet tulevat jumalilta.» »Turhia hourekuvia!
Tuoksuvan puutarhan suihkukaivo heitti ilmaan hopeiset säikeensä levittäen auringonpoltteiseen ympäristöönsä viihdyttävää viileyttä. Taampana istuivat palvelijattaret, joita Ione aina piti seuranaan, sillä riippumattomuudestaan huolimatta hän esiintyi aina herkän säädyllisesti. Glaukuksen vieressä oli lyyra, josta hän juuri oli Ionelle loihtinut lesbialaisia säveleitä.
Herkulaneumin sotasankari varjoineen saapui viimeisenä; senjälkeen muut vähäpätöisemmät vieraat. Ione viipyi vielä. Kohteliaitten vanhojen tapana oli imarrella niin usein kuin vain tilaisuutta oli. Huonon kasvatuksen merkki oli, jos heti taloon tultuaan haki itselleen istuinpaikan.
»Kuule minua!» Ione virkkoi vakaasti ja juhlallisella äänellä. »Jos sinä pelastat Glaukuksen, en koskaan mene morsiamena hänen taloonsa. Mutta en voi sietää ajatustakaan avioliitosta kenenkään muunkaan kanssa. En voi tulla sinunkaan vaimoksesi.
Vaikka itse Delfoin oraakkeli sanoisi, että sinä olisit arvoton, en sitä uskoisi; ja olenko minä herkkäuskoisempi kuin sinä? Minä muistelen viime kohtaustamme laulua, jonka silloin lauloin katsetta, jolla sinä sen palkitsit. Kiellä, jos tahdot, Ione, mutta meissä on jotakin yhteistä ja meidän silmämme sen tunnustavat, Vaikka huulemme vaikenevat.
Päivän Sana
Muut Etsivät