Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
"Siinä nyt näet," sanoi Inkeri veljelleen, "kuinka suuresti erehdyit. Eikö Lappalainen ole kiitollinen?" "On, mutta Laila on poikkeus, sen tunnustan, sangen merkillinen poikkeus. Tule sisään Jaampa ottamaan ryyppy," sanoi kauppias hänelle. "En tule," vastasi Jaampa, "ei yhtään ryyppyä tänäpänä, minä lähden paikalla matkaan." "No mitä nyt, ethän sinä sitä tavaraa halveksi."
Tuli takassa oli melkein sammumaisillaan ja valaisi niukalti huonetta. Elli tuli tuoden sylyyllisen metsästä kokoomiansa risuja, joilla sammuvaa tulta liedellä lisättiin. Kuka se on? kysyi Inkeri säikähtäen, kun kuuli oven käyvän. Minä se olen, hyvä äiti; Elli minä olen. Elli ... Sinäkö se olet? Minä kun luulin sinun olevan hyvin kaukana, sanoi äiti huoaten. Mitenkä sinä niin saatoit luulla?
Häntä vuosia itseksensä itkenyt oli Inkeri, vihdoin kuivannut kyynelensä; sentään veljiltä tiedusti vieläi joskus hän kirjeissänsä miestä, min kuva sydämellänsä neiti korkean kartanon tahtoi kulkea kuolohon.
Se oli soma näky, kun nuo muhkeat eläimet, sarvet takanojaisina huimaa vauhtia kiitivät jäätä myöten, jotta lumi pilvenä tuprueli ajajien päälle. Eräällä mäellä seisoi vouti, pappi, nimismies, kauppiaat, joukko Lappalaisia, Laagje vaimoneen, Laila ja Inkeri, kaikki katsellen tuota kilpa-ajoa. Ajurien joukossa oli myös Jaampa ja Mellet.
Armollinen herra, sanoi Inkeri totisena, minä tunnen luonteenne ja luotan siihen. Aadolfin täytyi nyt vihdoinkin palata Signildsborgiin.
"Ovatko nuo liinat kaikki kosiolahjoja, jotka sinulla on tuossa?" kysyi Inkeri. "Ne ovat kosiolahjoja. Mutta katsoppas tätä sormusta. Sen olen saanut Mellet'iltä. Eikö se ole soma?" "Onko Mellet lemmittysi?" "On, Mellet ja minä aiomme mennä naimisiin." "Pidätkö paljon hänestä?" "Pidän, Mellet ja minä olemme olleet tuttavia jo lapsuudesta saakka."
Niinikään pidettiin huoli tarkoituksenmukaisista vaatteista. Talonväelleen Vanloo ilmoitti, että Inkeri ja Elli olivat hänen äitinsä ja sisarensa ja niinmuodoin talon valtiattaria. Eerikille hän jätti hallitukselle annettavaksi sinetöidyn kirjeen, jossa hän teki tiettäväksi heidän sukulaisuussuhteensa häneen ja ilmoitti, että he olivat Hollannin lähetystön suojeluksessa.
Joutaa tulla, sanoi Inkeri ja jatkoi käärimistään. Toinen niistä on pappi, sanoi Elli kalveten; ja hän näyttää niin ankaralta ja tuimalta. Hupsu! Mitä sinä pappia pelkäät enemmän kuin muita? No, nuori herra, antakaa kun nyt hellävaraan autan takin päällenne, ja minä toivon, että käsivartenne huomen aamulla on oleva terve. Elli oli totta tiennyt.
Minä puolestani olen käsittänyt hänen oppinsa aivan samoin kuin te, Inkeri.
"Kuulehan, pikku Inkeri eli Kaunis Ingebori", lausui hän lempeästi, sillä nyt oli lemmikki kysymyksessä, "kuulehan: Toinen Laulu?" Pikku Inka hypähti ylös hämmästyneenä, sillä hänelle ei ollut sitä läksyksi annettu ja hänen ystävänsä Koskinen oli erehtynyt kysyessänsä. "Miten monta käskyä, lapseni?" "Seitsemän." "Mitä ne vaativat?" "Ne vaativat ... vaativat..." "Rak ... k..."
Päivän Sana
Muut Etsivät